Kolumni

Ko­lum­ni: "Unet ovat van­hem­pia kuin mie­tis­ke­le­vä sfink­si"


Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Kuva: Pekka Aho

Kauhukirjailija H. P. Lovecraftin novellissa Cthulhun kutsu (1928) maailmaa uhkaa kaaos.

Novellin kertoja käy läpi sukulaisensa kokoamia johtolankoja, jotka vihjaavat Cthulhu-jumalolennon nousevan Tyynenmeren syvyyksistä. Yhtenä enteenä ovat oudot ja pelottavat unet, joita etenkin herkät ihmiset toisistaan tietämättä näkevät.

Ystävien kanssa viestitellessä ja korona-ajan päivityksiä seuraillessa lukuisat maininnat eloisista unista tuntuivat aluksi hauskalta yhteensattumalta. Mielessä kävi, että näin someaikana tuskin jäisi huomaamatta, jos ihmisten uniin ympäri maailman ilmaantuisi yhteisiä piirteitä.

Eikä se huomaamatta jäänytkään. Äkkiä koronaunet olivatkin todellinen ilmiö, jonka syitä asiantuntijat pohtivat mediassa.

Useimmat selitykset eivät olleet valitettavasti kovinkaan jännittäviä. Jos etätyöläinen saa nukkua oman rytmin mukaan, aamulla näkee todennäköisemmin unia. Jos poikkeusoloista johtuva stressi heikentää unen laatua ja määrää, vilkeunen osuus kasvaa ja unia nähdään enemmän.

Varmasti unet (eikä ainoastaan nukkuminen) ovat tärkeitä ajatteluprosessien, muistin ja oppimisen kannalta, vaikka edelleen onkin arvoitus, miksi ja millä tavoin.


Jos poikkeusoloista johtuva stressi heikentää unen laatua ja määrää, vilkeunen osuus kasvaa ja unia nähdään enemmän.

Miksi sitten muiden kriisien aikana unet eivät ole nousseet otsikoihin?

Jos Suomessa esimerkiksi terrorismi tai ilmastonmuutos ovatkin herättäneet huolta, uhkakuvat eivät kuitenkaan ole muokanneet arkea näin rajusti. Työt, harrastukset ja ihmissuhteet ovat voineet jatkua kuten ennenkin.

Jos jotakin aluetta on kohdannut sota tai luonnonkatastrofi, tärkeysjärjestyksessä ei ole kovinkaan korkealla selvittää, miten tilanne on vaikuttanut ihmisten uniin.

Vaikka koronaunien taustalla onkin kuormittava poikkeustila, onneksi itse unet eivät ole pelkästään painajaisia. Monet ovat raportoineet erityisen rikkaista, elävistä ja tunnekylläisistä unista.

Erään oletuksen mukaan aivot tarjoavat nyt itse itselleen tavallista enemmän virikkeitä, kun elämänpiiri on kaventunut. Itse olen huomannut, että vaikka unien sisältö pitkälti haihtuisikin mielestä, niiden tunnelma jää piristämään päivää.

Cthulhun kutsussa nuori taiteilija on muovannut Cthulhu-kammotuksesta reliefin, jonka hän muovaili unikuviensa pohjalta — ja hän mainitsee unien olevan vanhempia ”kuin mietiskelevä sfinksi tai puutarhojen ympäröimä Babylon”.

Idean novelliinsa Lovecraft oli saanut omasta unestaan, kuinkas muutenkaan.