Kolumni

Kolumni: Sekuvain haahuilemassa – Milloin viimeksi olit täysin hyödytön?

Risto Ukkonen on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja rovaniemeläinen kulttuuriaktiivi, joka opiskelee johtamisen psykologiaa ja viihtyy niin kylillä kuin kaupungissakin.
Risto Ukkonen on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja rovaniemeläinen kulttuuriaktiivi, joka opiskelee johtamisen psykologiaa ja viihtyy niin kylillä kuin kaupungissakin.

Kuvittele, että tulet itseäsi vastaan jossain arkisessa paikassa. Vaikkapa kotitiellä, polulla, käytävällä. Havahdut siihen, kuinka vastaan lipuu ajatuksissaan päämäärättömästi kuljeskeleva sinä, joka vaikuttaa oudon onnelliselta. Mistähän tuo on lähtenyt, ja mihin menossa?

Tavoitteellinen elämä on päämäärättömän haahuilun perivihollinen. Suunnitelmien täyttämässä arjen imussa sattumalle ei jää sijaa. Omien valintojen suunta on tällöin helposti lähinnä jonkinlaista heijastumaa ympäristöstä. Nykyajalle itseään ja maailmaa ihmettelevä, yhteisölleen hyödytön ja vailla päämäärää haahuileva ihminen on kauhistus. Silti, juuri sellaisen olemisen tavan ansaitsisi olla arvostettavaa.

Hyödytön on ensiajattelemalta sanana karun tuntuinen. Hyödyn juuret ovat syvällä edellisten polvien työmoraalissa ja korkeammanpelossa. Ongelma on siinä, kuinka hyötyajattelu kutistaa vaihtoehdot jonkun – yleensä isomman – ehdoille.

Hyötyjä tavoitteleva elämäntyyli ajaa vaivihkaa kohti jonkun muun tavoitteiden palvelemista. Luulo on usein se, että mitä enemmän suoriudun, sitä parempi ihminen olen. Entä jos tilanne onkin päinvastoin?

Päämäärätön haahuilu ja hyödyllinen hyödyttömyys ovat avartava mielentila. Luonnollisesti käytännön syistä eri elämänvaiheissa on erilainen haahuilu mahdollista. Olennaista on, että se todella on aina mahdollista, ja useammin kuin luulemmekaan. Huolettomuus saa tilaa, kun suunnitelmat tai tavoitteet puuttuvat.

Kehonsa ja mielensä voi saada liikkeelle kohti haahuilua vaikkapa liikkumalla, taiteella tai keskusteluilla. Lopulta kuitenkin riittää, että tilan saattaa alulle. Päämäärättömyys avaa mahdollisuuden luopua, oivaltaa, innostua ja sitoutua syvemmin. Tietoinen päämäärättömyys on tavoittelemisen arvoinen mielentila.

Toisinaan päämäärättömyyteen joutuu ilman omaa tahtoa. Tällöin on tärkeää yrittää nähdä haahuilu mahdollisuutena uhan sijaan.

Puurtajahenkiselle tekijäihmiselle joka aidosti nauttii paljon kanssa pelaamisesta, haahuilu taas voi olla tietoinen kevyempi hetki tavoitteiden välillä. Jos ei tiedä mille alkaisi, voi ainakin päättää ettei aio mitään.

Arjessaan voi kokeilla hetkellisesti herätellä ajatusta päämäärättömyydestä. Nyt annan tilaa jollekin, mistä en edes vielä tiedä. Ehkä nappaan muutaman kaverin olemaan tai tekemään yhdessä vailla päämäärää.

Entä se minä joka kulki vastaan? Ehkä onnellisuus kumpuaa siitä, että sillä minulla on päämäärättömyydessäänkin suunta. Saa haahuilla, olla ylpeästi hyödytön ihminen! Lopulta juuri siitä syntyy suurin hyöty.