Se ei ollut mikään epämääräinen olettamus. Se oli varma tieto: että kaikki menee pieleen.
Tiesin kaiken menevän pieleen, koska olen pessimisti, ja pessimistit tietävät kaiken. He tietävät varsinkin sen, että jos ihminen muuttaa asunnosta toiseen, hanke on tuomittu epäonnistumaan.
Koko muuttopalvelun henkilökunta (kaikki, jopa kirjanpitäjä) sairastuu muuttoaamuna koronaan, totta kai. Pessimisti sairastuu itsekin koronaan, totta kai, vaikka periaatteessa sillä ei ole merkitystä, sillä välilevyt hänen selässään ovat pullistuneet pelkästä muuttolaatikoiden ajattelemisesta.
Jos tapahtuu ihme ja asunto saadaan tyhjäksi tarkastusta varten, mukavasta vuokranantajasta kuoriutuu taatusti narsistinen räyhääjä, joka pidättää jollakin tuulesta temmatulla tekosyyllä koko takuuvuokran.
Todennäköisesti tilanne kärjistyy niin pahaksi, että vuokranantaja haastaa pessimistin oikeuteen ja epäilemättä pessimisti ajautuu oikeuskulujen takia ulosottoon, menettää luottotietonsa eikä saa mistään asuntoa, kun hänen tuore avoliittonsa kariutuu.
Kaikkia edellä mainittuja (ja lukemattomia muita) uhkakuvia olen vakavissani hautonut viime kuukausien ajan, valmistautuessani muuttamaan Tampereelta takaisin Rovaniemelle. Kun muutto lopulta toteutui, järkytyin perusteellisesti, sillä kaikki meni täydellisesti.
Kukaan ei sairastanut koronaan, ei käsittääkseni edes kirjanpitäjä. Tavarat säilyivät ehjinä koko 700 kilometrin matkan. Tampereella vuokranantaja tarkasteli tyhjää asuntoa hetken ja nyökkäsi tyytyväisenä: “Siististi olet elellyt. Laitetaanpa saman tien allekirjoitukset tähän muuttotarkastuslomakkeeseen. Sinun turvaksesi.”
Minun turvakseni? Olin niin typertynyt, etten kyennyt edes herkistymään.
Olen huomannut, että monilla on vääristynyt käsitys minusta. Olen vitsikäs ja valoisa, joten ihmiset kuvittelevat, että olen optimisti. Hah!
Sen sijaan puolisoni, joka yleisesti mielletään hillityksi, joskus jopa vähän ilmeettömäksi, on useimpien asioiden suhteen erittäin positiivinen. Hän on kadehdittavan tyyni Kaikki-Järjestyy-Ihminen, jollaista minusta ei ikinä tule.
Olemmekin määritelleet minut “sädehtiväksi pessimistiksi” ja hänet “apaattiseksi optimistiksi”. Täydennämme toisiamme. Tekisi melkein mieli sanoa, että tästä avoliitosta saattaa tulla ihan mukava kokemus, mutta koska olen pessimisti niin sanottakoon vain, että saapa nähä.