Kun lapsuus ja nuoruus on historiaa ja aikuisuutta on menty jo liiankin pitkän matkaa, me mietimme mitä olisi voinut tehdä paremmin, jotta aikuisuus olisi suonut meille enemmän mahdollisuuksia mistä valita. Mahdollisuuksia ja vapautta, ehkäpä yhteiskunnallista statustakin.

Kun ruuhkavuodet alkavat olla takanapäin, me mietimme epäonnistuneita ihmissuhteita. Parhaimmillaan ne ihmissuhteet olisivat tuoneet rauhan ja tasapainon, joita aina niin kipeästi kaipasimme, mutta liian keskeneräisinä luulimme, että joku muu kuin itse, ne meille ojentaisi.