Kolumni

Ko­lum­ni: Mat­kus­ta sinne minne todella tahdot

Tenka Issakainen on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja Rovaniemellä 20 vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Tenka Issakainen on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja Rovaniemellä 20 vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.

Kävin moikkaamassa äitiä ja velipoikaa. Matkasin etelän periferiaan mutkan kautta, pääradan sijaan länsirannikon bussiyhteyksillä.

Olen asunut elämäni ensimmäiset parikymmentä vuotta yhdessä turistirysäkaupungissa, Porvoossa, ja parikymmentä vuotta Rovaniemellä.

Käydessäni nyt lapsuuskulmillani siellä oli jälleen kovasti matkailijoita, puheesta päätellen ennen kaikkea suomalaisia, mutta viroa ja venäjääkin kuuli. Ihmisiä pörräsi siellä missä ennenkin, muutaman korttelin alueella Välikadulla ja Jokikadulla. (Kunpa uskaltautuisivat myös vaikka Koulukujalle tai Kankurinkujalle!)

Jokin oli kuitenkin toisin. Näin paljon iloisempia ilmeitä ja kuulin paljon ihastuneempia huudahduksia kuin tavallisena kesänä. Ihmettelin, että ei kai Porvoo ole nyt äkkiä entistä nätimmäksi muuttunut.

Sitten ymmärsin: kaikki seurueet olivat tahtoneet tulla Porvooseen ihan itse ja varta vasten.

Poissa olivat missäs-maassa-olemmekaan-risteilyturistit ja muut leipääntyneet pakettimatkalaiset. Turistibusseja ei näkynyt, kaikki olivat saapuneet kaupunkiin omin päin.

"Poissa olivat missäs-maassa-olemmekaan-risteilyturistit ja muut leipääntyneet pakettimatkalaiset."

Innostuin itse laittamaan vahingon — anteeksi, hyvän — kiertämään, ja palasin Rovaniemelle viettäen ex tempore yhden yön Kristiinankaupungissa. Bussi oli tullut sen kautta, ja vanha puutalokaupunki merenlahden rannalla oli tehnyt vaikutuksen.

Eikä kaduttanut. Sieltähän löytyi Kissanpiiskaajankuja, josta olin ollut vähän epävarma, onko kyseessä vain läppä. Ja vanha tuulimylly. Ja hurmaava puukirkko, jota ympäröivällä hautausmaalla oli yllättäen englanninkielisiä hautakiviä; historiantutkijakaveri tiesi kertoa, että Pohjanmaan rannikkokaupungeilla oli merenkulun kautta vahvoja siteitä Britanniaan.

Ennätin muutaman tunnin palloilla myös Vaasassa, joka olikin jäänyt Suomen suurimmaksi kaupungiksi, jossa en ollut koskaan käynyt.

Olo oli kuin rinnakkaistodellisuudessa. Niinkin itsestään selvä ja periaatteessa tuttu asia kuin se, että Suomessa puhutaan ruotsia muuallakin kuin Uudellamaalla, tuntui paikan päällä yllättävältä elämykseltä.

Rovaniemelläkin on taas näkynyt matkailijoita. Ovatko he iloisempia kuin aikaisemmin? Ehkä. En tiedä. Tavallisen talven haalarituristit eivät ainakaan näytä hehkuvan onnesta. Napapiirillä on normaalisti tungosta, eivätkä keskustan kadut tarjoa pahemmin nähtävää.

Kaupungin talouttahan tympääntyneetkin reissaajat tukevat. Mutta kuinka saisi ihmiset tulemaan tänne ihan vapaaehtoisesti?