Viime aikoina olen tutkaillut iloa sekä puhtaana raaka-aineena että eri tilanteisiin jalostettuna. Päätelmäni on, että se on aliarvostettu luonnonvara, jonka hyödyntämisessä olisi valtavasti mahdollisuuksia.
Ilolla on niin paljon arvoa monilla elämän markkinoilla, että luulisi käsillä olevan suoranaisen iloryntäyksen.
Sellaista ei kuitenkaan näy. Sen sijaan kaikenlaisilla ankeuden saavutuksilla kehuskelua on maailma väärällään.