Kolumni

Kolumni: Hauki, hevonen ja taskurapu menivät pizzaan


Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko, kulttuurin sekatyöläinen ja Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti,
Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko, kulttuurin sekatyöläinen ja Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti,
Kuva: Pekka Aho

”Mitä tuo on?” kysyi ortodoksi mämmistä. ”Se on vähän niin kuin meidän pashaa”, vastasi luterilainen. ”Millainen uskonto, sellainen pasha”, tuumi ennakkoluuloinen ortodoksi.

Ajankohtainen vitsi on paitsi epäkorrekti, myös teologisesti hataralla pohjalla. Pashahan on pääsiäisen juhlaruoka, mämmi taas paastonajan ruoka, jonka sopiikin olla vaatimatonta.

Lapsuusperheessäni rohkaistiin uusien makujen pariin sanomalla: ”Nenänsä verran syö vaikka mitä!” Sitten olikin hauskaa mittailla, mikä se nenän kokoinen määrä olisi.

Nykyäänkin, kun syön jokseenkin poikkeuksetta vegaanisesti, saatan kiinnostuksesta tai muuten maistaa jotain eläinperäistäkin.

Islannissa tutustuin hákarliin, johon usein viitataan mädätettynä haina. Salmiakkimaan kasvatille herkun ammoniakkisuus ei ollut erityisen paha rasti. Roomassa kokeilin trippa alla romanaa; naudan ruoansulatuskanavan osista tulivat mieleen jotkin merenelävät.

Suomessa viimeisin tuttavuus taisi olla sirkka, joka maistui hyvältä. En kuitenkaan ihmettele, että sirkkabuumi lässähti maassa, jossa jo ajatus lakto-ovo-kasvisruokapäivästä saa aikaihmiset kilahtamaan.

Moni tuntuu yllättyvän siitä, mitä kaikkea Rovaniemenkin normikaupoista löytyy. Kerran sekasyöjäaikoinani, kun ajattelin tehdä pizzan, Kauppatorin marketista täytteiksi valikoituivat – puolison yllätykseksi – ainakin hauki, hevonen ja taskurapu (jonka särkemisessä oli melkoinen homma).

Uusin markettilöytö olivat suolaliemeen säilötyt sitruunat. Nehän maustavat upeasti vaikka pastakastikkeen, ja lientä voi loiskauttaa salaattiin tai bloody maryyn.

Entä oletteko kokeilleet ruusuvettä mustikkapiirakkaan? Tai tuoreesta salviasta tehtyä pestoa? Ja nyt on muuten latva-artisokkasesonki!

"Jos joku, vaikkapa kansanedustaja, nostaa metelin tarjoiluista jotka eivät sisällä lihaa edes jälkiruoaksi, niin hänelle kyllä sopiikin hymähtää."

Varmuudeksi mainitsen, että ei kannata tähän kolumniin vedoten nyt alkaa patistaa minua syömään kinkkusämpylää. Jämptimpiä vegaaneja vielä vähemmän.

(Vegaaniruokahan ei ole muuten mitään erityistä ruokaa vaan ruokaa, jossa ei ole jotain. Soijamakkarasta voi ja usein kannattaakin kieltäytyä – mutta jos joku, vaikkapa kansanedustaja, nostaa metelin tarjoiluista jotka eivät sisällä lihaa edes jälkiruoaksi, niin hänelle kyllä sopiikin hymähtää.)

On yksinkertaisesti huonoa käytöstä tuputtaa toisille mitään tiettyä suuhunpantavaa, aikuisille edes sitä nenän vertaa.

Sen sijaan itselleen kannattaa aika ajoin tuputtaa jotakin uutta.