Kahdeksan auringon vuotuista kiertoa.
Kahdeksan kertaa 50 vuorokautta, 1 200 tuntia.
400 ja 9 600.
Reipas kalenterillinen tehokasta peliaikaa virtaavien vesien, kalojen, pohjoisten erämaiden ja niitä sydämestään rakastavien ihmisten parissa.
Ja tämä vasta kameroiden matkassa, tallentamassa sitä, minkä luonto tarjoaa ja merkityksellisenä kokee.
Toinen vuosi kohteita/kontakteja/kalenteria kartoittaen. Kolmas editissä sytyttämässä henkiin kymmenet tunnit kameran tallentamaa raakamateriaalia, tiiviiksi, muutaman kymmenen minuutin tv-ohjelman tarinaksi.
Elämäni tuorein luku alkoi, kuten monet hyvät asiat elämässä alkavat, suurempia suunnittelematta. Viimeisen vuosikymmenen aikana ei ole kulunut päivää miettimättä lohijokivarren saunassa alkunsa saanut ajatusta.
Ihmisellä on omituinen kyky tunnistaa tuntematon tuleva, aistia se, joka on vasta muuttumassa näkyväksi.
Henkilökohtaisen Ruutuysini ja Onnenpyörän ratkaisun kaksi sanaa ja kuvaa: "Arktiset Vedet".
Luonnon supervoimaa, seikkailunhalua ja yhä kasvavassa määrin – ymmärrystä vaikuttaa, suojella ja kertoa arvokkaimman kansallisaarteemme ilosanoma, josta jokainen suomalainen pääsee helposti osalliseksi.
Vaikuttavuus kasvaa, purona virtaamaan lähtenyt, koskeksi kasvanut viesti vesistä ja erämaista niiden ympärillä, tavoittaa nykyisellään vuosittain yhteensä yli kaksi miljoonaa television ja suoratoistopalveluiden katselijaa.
"Ettekö oo kohta kaikki pohjosen paikat kuvanneet", kysyy vuosien vierimistä ja ohimoiden hopeoitumista sivusta seuraava.
No, mahtuu niitä 72:een, kaikkien napapiirin maiden alueille suuntautuneisiin reissuihin jokunen.
Alaska, Brittiläinen Kolumbia, Grönlannin länsirannikko, Patagonia, Islanti, Kuolan niemimaa Venäjällä, sekä skandinaaviset rajavaltiomme. Ja tietysti kauneimpana kaikista, Suomi ja Lappi.
Mutta mitä enemmän kulkee, herkemmin kuuntelee ja syvemmin ymmärtää, sitä selvemmin näkee, että ollaan vasta päästy liikkeelle. Vauhtiin, jota on vaikea pysäyttää.
Meillä on tehtävä.
2020 keväällä ja kesällä kuvausmatkat suuntaavat Rovaniemen Ylikylästä Inariin, Enontekiöön, Utsjoelle, Ylläkselle, Pajalan seudulle naapuriin ja jokuseen muuhun tärkeään pohjoisen kohteeseen.
Parasta kaikessa on kohdata luonnon ihme ja uudet ihmiset kuten lapsena. Ilman ennakkoluuloja, ripauksella uskoa taianomaiseen ja riittävän usein ravittuna.
Poikani lempilauseen tavoin: "Kohti ääretöntä ja sen yli."