Kolumni

Kolumni: Apokalypsi nyt! Kirjaimellisesti


-
Kuva: Anssi Jokiranta

En valehtele sanoessani, että vain viikkoja ennen koronaviruksen tuomaa massahysteriaa puhuimme kaveriporukassani siitä, kuinka tuleva kevät ja sen jälkeinen kesä olisivat viimeisiä ajanjaksoista, jolloin koko porukkamme olisi täysin kasassa. Kesän jälkeen kaikki lähtevätkin sitten omille teilleen joko armeijaan tai opiskelemaan jakautuen ympäri Suomea. Pitäisimme tietenkin yhteyttä, mutta tämä olisi ratkaiseva hetkemme yhdessä ja se tulisi käyttää ikimuistoisesti.

En myöskään valehtele sanoessani, että kirjaimellisesti muutaman viikon päästä tuosta keskustelusta vanhuksia ja astmapotilaita tappava tauti oli saapunut. Kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, ja ihmiset olivat lukkiutuneet koteihinsa pesemään käsiä rakkuloille. Ironian huippu sanon minä.

Siinä missä paranoian huuruiset aikuiset hamstraavat talot täyteen vessapaperirullia, nuoret tekevät parilla aivosolullaan sen, mitä täytyy tehdä eli pysyvät sisällä kaukana kavereistaan, ja tämän seurauksena päätyvät tylsistyttämään aivonsa pihalle.

Karanteenielämä on kaukana monen ideaalista ajatuksesta miellyttävästä ajanvietosta, vaikka suuri osa nuorista käyttäisikin normaalisti päivänsä sisällä kyhjöttäen tietokoneen äärellä.

Epämiellyttävän tilanteesta tekee luonnollisesti kuitenkin se, että meidän TÄYTYY pysyä sisällä samalla kun ulkona riehuu kirjaimellinen musta surma. Hyvä on, hieman liioiteltua, mutta on hankala kieltää, etteikö elämämme todellisuus muistuttaisi ihan liian paljon jotain HBO:n palkittua draamasarjaa, joka kuvaa maailmanloppuun valmistautuvaa yhteiskuntaa realistisesti, mutta samaan aikaan koukuttavalla tavalla.

Nuoret ovat turhautuneita ja syystäkin. Ihan kuin maailmassa ei olisi ollut jo tarpeeksi ongelmia ratkaistavaksi, joten soppaan piti sekoittaa mukaan kirjaimellisesti lepakko tappamaan maailman vanhemmat sukupolvet.

Vaikka tilanne ärsyttää, pelottaa, turhauttaa ja vihastuttaa monia, hysterialle ei ole hyvä antaa valtaa. Nyt jos koskaan on aika kehittää itseään. Tehdä asioita ja yrittää pysyä niin optimistisena kuin tilanne suo, koska liika murehtiminen ei loppupeleissä ketään auta. Pysytään kärsivällisinä, pysytään sisällä ja pestään nyt niitä käsiä, kun ei mitään muutakaan tekemistä ole. Eihän tämä sentään mikään maailmanloppu ole!