Vielä huhtikuussa suomalaista mökkikansaa piti kiristää kissankokoisin otsikoin: ”Mökille ei kannata lähteä nyt.” ”Pysykää kotona!” ”Mökkeily on vastuuton valinta.” Pandemia oli tuolloin vielä tuore tulokas ja ohjeet perusteltuja, mutta jokin minua siinä kaikessa huvitti. Näin mielessäni mökkiläismassat, jotka ukaaseja ja terveyttään uhmaten pakkasivat autonsa ja kapinoivat: ”hähää, mepä mennään silti!”
Mökkikiistan keskellä heräsin itsekin pohtimaan: onko mökkeily todella niin keskeinen osa suomalaisuutta, että sitä on päästävä harrastamaan jopa, tai ehkä erityisesti hädän hetkellä? Tai kääntäen: onko mökkeily tässä maassa niin järjestäytynyttä toimintaa, että globaalin kriisin keskellä se täytyy ensimmäisenä kieltää?
Huvittunut hämmennykseni sikisi ymmärtämättömyydestä.