Perintö- ja lahjavero on kiistelty aihe niin Suomessa kuin muualla maailmalla. Puoluekannan mukaan monet ovat vahvasti joko sitä vastaan tai sen puolesta. Jos muiden Pohjoismaiden kehitystä halutaan Suomessa seurata, silloin päätös luopumisesta – tai vähintään sen muuttamisesta – olisi ajankohtainen.
Nykyinen käytäntö maksaa perintö- ja lahjaveroa Suomessa ei välttämättä palvele edes valtion verotulokassaa halutulla tavalla.
Muista Pohjoismaista Ruotsi ja Norja ovat luopuneet perintö- ja lahjaverosta. Tanska jatkaa veromuodon kantamista, mutta puoliso tai rintaperilliset eivät kuulu sielläkään sen piirin.
Moni osakesijoittajakin varmasti miettii, että haluaisi jättää jonkinnäköisen perinnön tuleville polville. Silloin olisi hyvä, että sen voisi tehdä ilman, että perinnöstä maksettaisiin veroa sukupolvien välissä. Pahin skenaario on saada perinnöksi kiinteistö, talo, haja-asutusalueelta, jota ei saa kaupaksi mutta perintövero on maksettava. Jos ei ole rahaa, voi joutua hakemaan lainaa voidakseen vastaanottaa perinnön. Se on vienyt monta ihmistä suureen taloudelliseen ahdinkoon.
Onko reilua, että kansalaiset joutuvat ottamaan henkilökohtaisen lainan ja antamaan pantiksi lainaa vastaan vaikkapa oman asuntonsa? Mielestäni Tanskan malli tulisi meillä ottaa käyttöön. Muille voisi vaikka lisätä veroa. Veron piiriin voisi lisätä myös erilaiset yhteisöt, joille on testamentattu varoja varsin suuria summia.
Poliitikoille, varsinkin vasemmalla laidalla, perintö- ja lahjaveron poisto on kuitenkin edelleen hankalasti perusteltavissa äänestäjilleen siitä huolimatta, että perintövero koskettaa hyvin suurta joukkoa suomalaisia enemmän tai vähemmän. Asetankin odotukseni nykyiseen hallitukseen.
Meidän sotiemme jälkeen syntyneiden, suurten ikäluokkien, poistuessa varsin monet tulevat jättämään jälkipolville perintöä. On surullista, jos saatamme jälkeläisemme suureen ahdinkoon.