Käsi ylös, kuka ei ole kiukutellut koskaan? Arvasin oikein, ei noussut yhtään kättä, ellei lasketa paria valehtelijaa maailman huippujohtajista.
Aikanaan jo Hippokrates totesi kiukuttelun terveellisyyden. Se vähentää sydänsairauksia ja aivotukoksia sekä lopuksi rentouttaa lihaksistoa ja hermostoa. Kiukustumisen jälkitila on halpa itsehoitolääke psyykkisiin vaivoihin.
Kiukustuminen on ilmiönä demokraattinen. Sitä esiintyy kaikilla ihmisillä ikään, ihonväriin, lompakon paksuuteen, yhteiskunnalliseen asemaan ja sukupuoleen katsomatta. Siksi se pitääkin lisätä YK:n peruskirjaan.
Lapsilla tyypillistä on heittäytyä karkkihyllyn eteen huutamaan, kun ei saa haluamaansa makeaa. Aikuisena mökötetään naama punaisena. Luottamusmiehet ja -naiset lähtevät kokouksista ovet paukkuen ja valtakunnan johtajat hyökkäävät toistensa kimppuun vaatimaan lisää maata, jota ennestäänkin on liikaa.
Useimmiten halutaan itselle lisää hyvää antamatta toiselle vastapalvelusta. Kateus on myös hyvä lannoite kiukustumiselle.
Turha esimerkkejä on hakea näin kaukaa, löytyy niitä meiltä Lapistakin. Kun lueskelee lehtiä, usein törmää uutiseen ulosmarssista kunnanhallituksesta, valtuustosta tai lautakunnasta. Jopa alueen korkeimmissa yhteistyöelimessä, Lapin liitossa esiintyy samoja tapahtumia. Olen aina pitänyt Lapin liiton hallitusta laadukkaana elimenä ja arvostanut sen jäseniä viisaudesta ja tietämyksestä, mutta ihmisiä sielläkin on kaikkine puutteineen.
Joku voi arvella, että tämäkin jutustelu on kiukuttelua. Mikäpä minä olen siihen ottamaan kantaa.