Mieheni oli saanu postista ilmotuksen, että pitäs hakia kiriattu kirie. Sitä asiaa piti lähtiä toimittamhan kirkonkyläle, ko postia ei ole ennää Louela.
Samala reissula saatoin toimittaa toisenkin postiasian. Ko kotona oli kertyny taas muoviroskaa, se piti toimittaa kokuamispistheshen kirkonkyläle. Ja vielä oli myös entisten nuorten kahvila-aika. Yhelä käynnilä saatto hoitaa monta asiaa.
Ko lähimä ajamhan, tielä oli pyshäys Vaajoen sillala. Autoja oli kertyny melkonen määrä punashin valhoin. Siittä sitten, ko pääsi ohi, oli pian taas eesä toinen pyshäys. Eesä oli monenlaisia konheita ja varotusvaatheisia ihmisiä kuuman höyryävän asfalttitien päälä. Punanen liikennevalo oli taas pyshäyttäny tosi pitkän autojonon tiele.
Viime viikola oli tienpäälystys ollu meän kohala keskiviikkona ja torstaina. Nyt se oli kerienny jo Varejoen sillale asti.
Siittä viimen selvithin, ja Hastinkankhan jälkhin käännythin Terva-Kuksan liittymästä kirkonkyllää kohti. Ja taas tuli pyshäys. Kemijoen yli menevä silta on koriaustyön alla niinkö viime kesänäki, nyt toinen kaista. Viimen sitten, ko valot päästivät, ajelima hilioilhen siltaa yli peilityynen Kemijoen. Aurinko paisto, ja kello oli kohta kymmenen.
Entisten nuorten kahvilasa puhhenaihhet liikkuvat menneisyyesä ja nykypäiväsä. Vanhojen aikojen kesätöistä puhuthin ja vertailthin niitä nykyshin. Muistelthin minkälaista oli kesä työkiirheitten keskelä, mitä penskat tekivät ja mitä täyet ihmiset.
Lastenki piti osallistua töihin, minkä vain pystyvät. Veenkanto, puunkanto, mattojen puistelu, laaseminen ja tiskaaminen kuuluvat asihhan, samon tahkon pyörittäminen, perien haravointi ja heinäkuorman ja sitten laosa rintauksen polkeminen. Nämä viimiset varsinki olivat hikistä hommaa.
Laosa sai olla varuilhan, ettei lyöny pääthän kathon, sielä olivat nimittäin pärenaulanpäät näkyvisä. Joskus kyllä kävi kipiästi, ko pää heiniä polkiesa osu semmoshen oikein terävästi.
Entisten nuorten keskustelusa tuli esile seki ajatus, että sottaa ei voi kukhan voittaa. Kaikki soasa häviävät. Mitä kauemmin sota kestää, sitä enämpi kaikki häviävät. Kysythin tervhen järien perhän, onko se unohettu, vai onko se kokonhan kaonnu.
Postisa oli Antile tullu saamelaiskäräjien äänestyspaperit. Hän katto ne, äänesti ja pani asianmukasesti vaalisalasuuen säilyttäin kuorhen ja posthin takasin. Panin omanki asiakirihheni posthin. Sitten vain kierrätyspaikale muovit.
Niin oli asiat toimitettu ja lähimä taas takasin, samojen tiepyshäysten kautta. Tummia pilviä oli tullu lähemmäs, kolinaa alko kuulua taivhalta ja vesipisarat puttoilivat tuulilashin.