Talousrikosepäilyt: Pel­lo­lai­sen ho­tel­li­yri­tyk­sen kon­kurs­si oi­keu­des­sa – ­syyt­tä­jä vaatii yrit­tä­jäneli­kol­le van­keut­ta ja lii­ke­toi­min­ta­kiel­to­ja va­ka­vis­ta ta­lous­ri­kok­sis­ta

Vaalipaneeli: "Mie­le­no­soit­ta­jien toi­min­ta kääntyy itseään vas­taan" – met­sä­ai­hei­nen vaa­li­pa­nee­li tuo­mit­si hak­kui­den es­tä­mi­sen Aa­lis­tun­tu­rin alueel­la

Uutisten viikko: Näin koulut saavat Lapin Kansan di­gi­tun­nuk­set käyt­töön­sä

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kirje Jou­lu­pu­kil­le

Lapsena Kemissä Valtakatu 16:ssa Lompsalinnaksi kutsutussa ja myöhemmin Nahkurinkatu 5:ssä asuessamme meillä oli vuodessa kaksi viikonpäivää tietylle tehtävälle. Keskiviikkoisin veljeni Vesan kanssa meillä oli veljellinen kaksinkamppailu kumpi ensin ehtii saada ulko-oven postiluukusta eteisen matolle tipahtaneen Aku Ankan luettavaksi. Tämä toistui keskiviikkoisin viikosta toiseen. Toisaalta kahvipöydässä oli aina haaste saada äidin leipoma viimeinen pullapala. Viimeinen oli aina maukkain pullapala. Siltä se ainakin lapsuudessani tuntui. Sauvosaaren kansakoulusta tai Kemin lyseosta koulupäivän jälkeen tullessani tuntui jo alakerrassa tuoksuvan äidin leipoma pulla.

Toinen merkittävä päivä oli jouluaatto.