Julkisuudessa keskustellaan paljon siitä, mihin rahaa jaetaan. Enemmän tarvitaan puhetta siitä, miten jaettava raha luodaan. Osana tätä pitää varmistaa, että logistiikkamme toimii globaalissa kilpailussa.
Viime vuosina on vihdoin ymmärretty, ettei logistiikka ole tukitoiminto, vaan elinehto teollisuudelle, kaupalle ja koko yhteiskunnalle. Teollisuuspoliittinen strategia tunnistaa logistisen kilpailukyvyn merkityksen, mutta tarvitaan päätöksiä, jotka pitävät Suomen liikkeessä myös tulevaisuudessa.
Logistisen kilpailukyvyn perusedellytys on kunnossa oleva liikenneverkko. Tiestömme rapistuu, ja se näkyy suoraan yritysten kustannuksissa. Väyläinvestoinnit eivät ole vain kulueriä, vaan tuottavia sijoituksia, jotka turvaavat vientiä, työllisyyttä ja huoltovarmuutta.
Toinen ratkaiseva tekijä on energian hinta. Polttoaineverotus on pitkään ollut kilpailijamaita korkeampi. Siksi hallituksen päätökset liikennepolttoaineiden verotuksen keventämisestä ovat tärkeä suunnanmuutos. Myös jakeluvelvoitteen maltillinen taso tukee kilpailukykyä. 2027 voimaan tuleva päästökauppa ja kiristyvä jakeluvelvoite voivat nostaa hintoja jyrkästi, jolloin on varauduttava korjaamaan suuntaa.
Logistiikkaan liittyy myös ilmastonmuutoksen torjuminen. Kaasu, biopolttoaineet ja modernit dieselmoottorit tarjoavat jo keinoja vähentää päästöjä. Jakeluinfran kehittyessä myös sähköiset kuljetukset yleistyvät. Sääntelyn on tuettava teknologianeutraalia kehitystä, ei rajoitettava sitä.
Tekoäly tarjoaa logistiikalle uusia mahdollisuuksia. Kehittämämme työkalut, kuten kustannus- ja päästölaskentakonfiguraattorit, auttavat yrityksiä tekemään tehokkaita ja vähäpäästöisiä ratkaisuja, joilla tehostetaan koko alan tuottavuutta.
Itärajan sulkeutuminen on muuttanut kuljetusvirtoja pysyvästi, ja sen vaikutuksia on kompensoitava. Samalla valtioiden välinen tukikilpailu korostaa logistiikan roolia investointien houkuttelussa: toimiva ja kustannustehokas kuljetusjärjestelmä voi ratkaista, sijoittuuko tuotanto Suomeen vai muualle.
Suomen logistinen kilpailukyky kiteytyy kahteen sanaan: verot ja väylät. Kun verotus tukee kustannuskilpailukykyä ja väyläinvestoinnit varmistavat sujuvan liikkumisen, Suomi pysyy houkuttelevana paikkana tehdä ja kuljettaa.
Logistiikka ei ole vain kuljetusalaa – se on koko kansantalouden verenkiertoa. Teollisuus- ja logistiikkapolitiikan on kuljettava käsi kädessä, jotta pysymme kilpailukykyisenä myös tulevaisuudessa.