Havumetsän lapset-elokuvaa voi suositella kaikille iästä riippumatta. Se tuo mukanaan raikkaan keväisen tuulahduksen.
Elokuva kertoo nuorista, jotka haluavat vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa. Heille luonto on läheinen ja tärkeä.
Elokuva vie katsojan keskelle kevättulvia ja toisaalta tykkylumisen vanhan metsän siimeksiin. Filmi osoittaa, miten monella tasolla luonnonsuojelua voi edistää. Kaikkien ei tarvitse nousta ”barrikadeille” eikä kiipeillä puissa. Voi keskustella, kirjoittaa, lähettää postia päättäjille ja niin edelleen.
Pahinta on se, että vaietaan ja katsotaan vain sivusta, mitä tapahtuu. Kun luontoa tuhotaan, menetettyä ei koskaan saada takaisin.
Elokapina on viime aikoina toiminut Lapissakin. Heidän ansiostaan olemme kuulleet ja nähneet, mitä tapahtuu Aalistunturissa tai Viiankiaavalla.
Toivottavasti lappilaiset heräävät nuorten hätähuutoon. Katsommeko vain sivusta, miten parhaat palat lappilaista luontoa, erämaiset alueet, suot ja vanhat metsät hävitetään? Samalla suuret jokemme muuttuvat likaviemäreiksi. Hyödyn keräävät kansainväliset kaivosyhtiöt.
Kiitos Virpi Suutari hienosta dokkarista!