Lapin Kansa on taas julkaissut aineistoa petovahingoista, korvausperusteista ja petojen vähentämisen problematiikasta. MMM:n virkamies Laanikari toteaa (LK 8.5.), että ministeriölle EU:n asettama 10 miljoonan euron korvausraja on yläraja, jonka jälkeen korvaustasoja on pakko leikata.
Jutuissa esitettiin myös korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) linjaus, jonka mukaan Natura-suojelualueille tai niiden läheisyyteen ei voi myöntää vahinkoperusteisia poikkeuslupia ahmalle, kun ei ole käytössä luotettavaa selvitystä siitä miten se vaikuttaisi suojelualueen ahmakantaan. Valtiovarainministeriön ja MMM:n kantoja ei edes kysytty.
Natura-suojelualueohjelman läpiajovaiheessa 1990-luvulla tuotiin vahvasti esille, ettei se vaikeuta vanhojen elinkeinojen ja asumiseen liittyvien toimintojen harjoittamista uusilla Natura-suojelualueilla. Onko tämä unohtunut oikeusoppineilta? Vai olivatko he vielä toimissaan, kun suojeluohjelmaa ajettiin maan laajuisena verkostona, ja kansakunta piti saada hyväksymään se? EY- ja EU- toimissa on puserrettu läpi muutakin, jonka perusteet ovat olleet enemmän tai vähemmän keksittyjä, ja vasta jälkikäteen ovat valjenneet kaikki vaikutukset.
Petovahinkokorvausten ylärajaa on liikuteltava sen mukaan, mikä kulloinkin on petotiheys ja vahinkojen summa eri alueilla. Ei nykyisestä ahma-, ilves-, karhu- ja susitiheyksistä 1995, kun Suomi liittyi kansanyhteisön täysjäseneksi, kenelläkään ollut harmainta haisua. Silloin on jäsenyysneuvotteluissa asetettu korvausraja, mutta missä on määritetty, että se olisi ikuisesti voimassa?
KHO:n linjanvetoon voin todeta: ei vaikuta yhtään mitään. Ei vaikuta Norjassakaan, vaikka siellä ahmakantaa karsitaan vuosittain jopa 65:lla keskimäärin. Tutkimusprofessori Ilpo Kojola totesi ahmojen poistolupasäädösten voimaan tullessa 2017, että ahmojen lisääntyminen voi vauhdittua, kun poikkeusluvilla vähennetään joitakin vahinkoeläimiä – ahmat voivat kasvattaa pentujen määrää ja kannan elinvoimaisuutta.
On oikeuslaitoksen häpeä, että tuollaisia linjanvetoja tehdään 40 vuotta vanhojen kirjausten ja ”selvitysten” pohjalta. On ministeriön ja riistaviranomaisten moka, että voimassa olevia lakeja ei noudateta tuulesta temmattujen linjausten takia.
Eikä harvojen todellisten asiantuntijoidenkaan tietämystä käytetä hyödyksi. Koirasusien poistamista koskevassa pallottelussa sentään tunnustettiin virheellinen linjaus 1,5 vuoden pähkäilyn jälkeen siitä, kun poikkeuslupa olisi pitänyt voida käyttää.