Ensimmäinen adventti on ollut yksi suosituimmista kirkkopyhistä. Sen jälkeen adventti yleensä sulaa jouluvarustelukilvan huumaan, jossa pullantuoksuinen varustelija kaatuu hyllyjen väliin konvehtirasioiden vyöryessä päälle – vaikka adventti on annettu meille Kristuksen syntymäjuhlaan valmistautumista varten. Entä jos täydelliseen joulurasiaan tulee särö? Entä jos suklaapukin syötyään on vain paha olo ja tyhjä talo? Merkitys tarkoittaa enemmän kuin unelmajoulua. Merkitys on jotain, joka tulee jouluun askel ja adventti kerrallaan. Askeleet on otettava varovasti, ajatellen. Merkitys on kuin Pikku Prinssi, joka kesyttää ketun.
Kesytys alkaa ensimmäisenä adventtina nöyrtymisellä eli suoristautumisella; kehotuksella katsoa omia odotuksia ja arvioimaan ne realistisesti. Toinen askel otetaan kunnian adventtina – juhlapaikan alkusiivous eli vastuun ottaminen valinnoista koskien oman ja lähipiirinsä joulunviettoa. On kysyttävä, teenkö asioita, joilla on oikeasti merkitystä vai asioita, jotka vain näyttävät somessa hyvältä joululta? Seuraava askel otetaan hengellisenä, kolmantena adventtina, se vie oikeiden asioiden rakastamiseen. Adventti on annettu meille valmistautumista varten, joten viimeistään nyt kannattaa alkaa kiinnittää huomiota muuhunkin kuin brändiin. Jos ajattelee rakastamiaan asioita niin, että niiden takana haluaa nähdä Jumalan, ei merkitys voi kadota.
Joulun pysyvä merkitys avautuu siis oikeiden asioiden rakastamisen kautta. Raamatun mukaan: Jumalan ja itsensä (josta lähimmäisen rakastaminen lähtee) rakastamisesta. Elämä eikä joulu ole koskaan täydellistä, mutta niin joulu kuin koko elämä voi olla merkityksellistä. Merkitystä lähestyy sitoutumalla oikeisiin asioihin ja panostamalla siihen, minkä sydän näkee tärkeksi. Levätään askelten välissä siinä tiedossa, ettei koko elämä tai edes koko oma joulu ole omilla hartioilla. Neljäs askel ja adventti sen kirkastaa: Niin elämä kuin joulun merkityskin lepäävät seimessä.
Kappalainen
Nona Lehtinen