Koska olet viimeksi katsonut lempisarjasi jakson vilkuilematta välillä kertaakaan puhelinta? Milloin edellisen kerran seisoit kassajonossa ja vain odotit ilman mitään varsinaista viihdykettä? Mitä ajattelet, kun joku valittaa sinulle tylsyyttä?
Tyhjien hetkien täyttäminen on niin automaattista, että sitä ei edes ajattele. Hyvä kysymys onkin, pitääkö koko ajan tehdä jotain?
Puhelin on helppo ottaa käteen heti, kun on pienikin vaara joutua tilanteeseen, jossa ei ole mitään tekemistä. Tiivis puhelimen vilkuilu varmuuden vuoksi rikkoo keskittymistä ja tekee meistä yhä lyhytjännitteisempiä.
Älylaitteiden demonisointi on turhaa. Olennaisempaa on miettiä omia toimintatapojaan, sillä ääripäästä ei tarvitse mennä toiseen.
Tylsyyden sietämisen taito ei ole uusi ajatus. Siitä on myös kirjoitettu lukuisia kirjoja. Kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala korostaa, että tylsyydellä on tärkeä merkitys inhimillisenä tunteena, mutta ihmisillä on keskimäärin melko heikot valmiudet kohdata tuo tunne ja ymmärtää sen viesti.
Mitä vähemmän kohtaamme tylsiä hetkiä ja tilanteita, sitä avuttomampia olemme niiden edessä.
Taito sietää tylsyyttä on oppimisen ja luovuuden edellytys, Hakala tiivistää. Samalla kyse on epämukavuuden sietämisestä.
Ikävystyminen ei vahingoita ketään, kunhan ei mennä ääripäähän: ei elämän kuulu olla pelkästään tylsää. Tietoinen virikkeiden karsiminen voi ensin hämmentää, mutta hetken kuluttua jo rauhoittaa. Kun pään sisäinen kaista ei ole jatkuvasti täynnä, uusilla ideoilla on tilaa syntyä.
Nopeatempoinen nykyelämä tarjoaa lähes rajattomasti helppoja mahdollisuuksia vältellä tylsyyttä. Kun tylsyyttä ei osaa kohdata, vähäisenkin hiljaisen hetken kolkuttaessa olo käy kärsimättömäksi ja levottomaksi. Kun aikuiset ovat lyhytjänteisiä ja keskittymiskyvyttömiä, miten voi olettaa, että lapset osaisivat toimia toisin. Jos tottuu jo nuoresta asti jatkuvaan ärsyketulvaan, aivot eivät pääse palautumaan. Siitä seuraa, että kyky keskittyä ja oppia joutuu koetukselle.
Virikkeiden etsiminen voi olla myös pakokeino tilanteissa, joissa olo tuntuu ulkopuoliselta tai muuten vain epämukavalta. Taas törmätään ajatukseen, että elämän pitäisi olla aina kivaa ja viihdyttävää. Ei ole, eikä tarvitse olla.
Monen työ on usein keskeytyksiä tulvillaan, mutta olemme myös taitavia itse suuntaamaan huomiotamme noin seitsemään asiaan yhtä aikaa. Kovin ansioitunut tieteilijä ei tarvitse olla tajutakseen, ettei siitä ainakaan pidemmän päälle hyvää seuraa. Jos aivot ovat koko ajan ylikierroksilla, ei ihme, että päässä humisee.
Ärsykkeiden tietoinen rajaaminen tekee hyvää mielelle, mutta voi olla aluksi vaikeaa.
Kun joku valittaa tylsyyttä, siitä pitäisi suorastaan iloita.
Tylsyys ei välttämättä ole trendikästä, mutta sopivissa määrin se on suorastaan välttämätöntä.