Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kes­kus­te­lua vai­kut­ta­vis­ta mie­len­ter­veys­pal­ve­luis­ta tulee mo­ni­puo­lis­taa

Moni toivoo vuorovaikutuksen laatua ja verkostokeskeistä hoitoa painottavan avoimen dialogin hoitomallin (adh) käyttöönottoa mielenterveyshoidossa. Sitä toivotaan myös kansallisiin hoitosuosituksiin. Toiveisiin liittyvät keskeiset ongelmat ovat puutteellinen kuvaus adh:sta ja keskustelun rajautuminen liikaa hoitosuositustasolle.

Adh:lla tarkoitetaan dialogisen verkostotyön ja perheterapian lisäksi Länsi-Pohjan alueella toteutettua palvelujärjestelmän integraatiota ja palvelupolkujen sujuvoittamista. Koko mielenterveyspalvelujärjestelmä toimi 1990-luvulta lähtien alueella hyvin yhteen, ja palveluprosesseista oli asiakkaan näkökulmasta karsittu pois järjestelmälähtöinen tarpeeton byrokratia. Ammattilaiset pääsivät keskittymään palveluja tarvitsevien auttamiseen.

Hoidon jatkuvuus oli turvattu, koska asiakkaan hoidosta vastannut työryhmä pyrittiin pitämään muuttumattomana. Koulutustoiminta tuki palvelujen organisointitapaa.

Adh koostuu erilaisista käytännöistä, joista vain osa liittyy suoraan kliiniseen työhön. Suurin osa liittyy palvelujärjestelmän organisointiin. Ei ole tiedossa, mistä elementeistä hoitomallin laatu ja vaikuttavuus tarkkaan ottaen koostuvat.

Toinen ongelma on, että adh:ia yritetään edistää korostuneesti hoitosuosituksiin vaikuttamalla, vaikka palvelujärjestelmän kokonaisorganisointi ei kuulu kansallisten hoitosuositustyöryhmien toimialaan. Hukan karsiminen palveluprosesseista tai järjestelmätason integraatio kuuluvat enemmän hyvinvointialueiden kehittämistoiminnan ja johtamisen alueelle.

Tähän vaikuttavat myös ministeriötasoinen rahoitus ja muu kansallinen ohjaus. Kansallisesti hukan karsimiseen palveluprosesseista on vaikuttanut hukkajahteja järjestänyt vaikuttavuusseura.

Lapin hyvinvointialueelta löytyy aluevaltuustossa vahvistettu strategia sekä toiminta- ja taloussuunnitelma, joihin adh:ia ja sen mukaista kehittämistoimintaa ei ole kirjattu. Sote-huollon palvelustrategia on valmisteilla. Kansallinen mielenterveysstrategiakaan ei adh:ia suoraan edistä. Epäsuorasti sen periaatteita löytää vahvistetuista ohjausdokumenteista.

Adh:ksi kutsuttuna mielenterveyshaasteisiin vastaavien hyvien käytäntöjen eteneminen saattaa olla todellisuudessa heikkoa. Siksi keskustelua laadukkaasta ja vaikuttavasta mielenterveyshoidosta olisi tarpeen laajentaa hoitomalleista monimutkaista todellisuutta vastaavalle tasolle.

Samalla olisi tarpeen tunnistaa, että hyvien käytäntöjen edistämiseen tarvitaan rahoitus ja ohjausmekanismit. Tähän tarpeeseen hoitosuositukset eivät riitä.

Tapio Gauffinväitöskirjatutkija, väestön terveyden tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto asiantuntija, Lapin hyvinvointialue, strategisen suunnittelun vastuuyksikkö