Ymmärrän hyvin Heikki Annanpalon turhautumisen keskustan nykytilaan ja toimintaan. Jos minulla olisi sama perinnetausta ja ansiokas työura, löisin nyrkkiä pöytään ja kirvata päräyttäisin päälle.
Suomen poliittinen kenttä on hyvää vauhtia menossa kaksinapaiseksi. Meillä on varoittavia esimerkkejä tästä kehityksestä Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Molemmissa toteutetaan keinulautapolitiikkaa, joka tuhoaa hyvät kehityshankkeet erityisesti kansainvälisissä suhteissa. Vallassa oleva hallitus tekee päätöksiä, jotka seuraava hallitus kumoaa.
Tässä helppoheikin tyylissä voittaa se, joka antaa eniten tyhjiä lupauksia. Äänestäjäkunta on samalla tasolla kuin Rooman keisareiden aikaan, leipää ja sirkushuveja. Aikansa se kesti, lopputulos tiedetään historiasta.
Puolueisiin kuulumattomana toivon keskustalle nousua 15–20 prosentin kannatukseen. Tässä tilanteessa puolue voi vakiinnuttaa hallitusten muutosintoja ja saamme turvallista pitkäjännitteistä suunnittelua Suomen kehitykseen.
Muutos edellyttää uutta otetta puolueen johtoon. Keskusta tarvitsee viisaita emäntiä ja tomeria isäntiä johtoonsa. Hip-hop-kulttuurin nenärengasjohtajat siirretään sivuun.
Puolue on noussut maasta ja sieltä lähtevät perusteet myös kaupungeissa. Syön mieluummin ruisleipää ja pottuja, tietokoneen tuottamat bitit eivät täytä mahaa. Älä anna periksi Heikki.