Noin puolet suomalaisista on kokenut jonkinlaisen keski-iän kriisin. Keski-iän kriisi -käsitteeseen kuitenkin yhdistetään yleensä melko negatiivisia mielikuvia. Jos siis kriisin kokemisen sijaan kysyttäisiinkin vain, ovatko suomalaiset arvioineet uudelleen omia tavoitteitaan ja haaveitaan sekä keinoja niiden saavuttamiseksi, tällaisen ”keski-iän kriisin” olisi todennäköisesti kokenut useampikin, kertoo Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Katja Kokko.
Kokko on vetänyt vuodesta 2013 alkaen Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimusta, jonka professori Lea Pulkkinen aloitti vuonna 1968. Tutkimuksessa on kysytty suomalaisten kokemuksia myös keski-iän kriisistä.
Keski-iän yleinen määritelmä on noin 40–60 vuotta, joskus jopa 35–65 vuotta.
Kokon mukaan ajatus siitä, että jonkinlainen "kriisi" ajoittuisi nimenomaan keski-ikään, on myytti, sillä tällaisia pohdintoja koetaan yhtä lailla muissakin aikuisuuden ikävaiheissa.
– Jokaisessa elämänvaiheessa voi olla omanlaisiaan asioita ja kipeitä kokemuksia, jotka voivat aiheuttaa kriisejä. Toki nimenomaan keski-iässä ihminen yleensä alkaa tiedostaa, että elettyä elämää on jo takana ja aletaan ehkä olla elämän puolivälissä, mikä voi lisätä tarvetta erilaisille pohdinnoille.
Pohdintaa elämän tarkoituksesta
Kokon mukaan elämän merkityksellisyyden ja tarkoituksen pohtiminen tulee kuitenkin ajankohtaiseksi keskimäärin vasta myöhemmin elämässä – elämän jälkimmäisellä puoliskolla. Nämäkään pohdinnat eivät kuitenkaan usein ole minkäänlaisia kriisejä tai negatiivisia kokemuksia. Lapsesta aikuiseksi -tutkimus osoittaa, että kun verrataan samojen suomalaistutkittavien mielen hyvinvointia 36, 42, 50 ja 61 vuoden iässä, hyvinvointi keskimäärin lisääntyy vanhemmiten.
Kokon mukaan ikääntymiseen liitetään monenlaisia, keski-iän kriisin tavoin negatiivisia myyttejä, joita nykytutkimus ei tue.
– Keskimäärin elämä näyttäytyy aika hyvänä, ja vielä 60+ -vaihettakaan ei luonnehdi mikään voimakas menetysten aika tai kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen. On harmillista, että näitä myyttejä silti elää yhä, sillä ne varmasti osaltaan selittävät esimerkiksi ikäsyrjintää, Kokko toteaa.
Keski-ikä vahvistaa resilienssiä
Keski-ikään tyypillisesti osuu elämäntapahtumia, jotka saattavat herkemmin johtaa siihen, että aletaan pohtia omaa elämää ja tehdä itsearviointia ja -tutkiskelua, kuvailee Mieli ry:n johtava asiantuntija ja psykologian tohtori Sirkkaliisa Heimonen.
– Keski-iässä koetaan usein esimerkiksi työelämän muutoksia sekä omien lasten kasvua, itsenäistymistä ja kotoa poismuutto. Voi olla urasuunnan vaihtoa, uuden opiskelua sekä omien vanhempien toimintakyvyn heikentymistä. Eli usein huolenpitoa molempiin suuntiin.
Heimonen huomauttaa, että vaikka keski-ikään saattaa osua psyykkisesti kuormittavia muutoksia, niiden kohtaaminen voi myös vahvistaa ihmisten voimavaroja ja resilienssiä, eli kykyä selviytyä ja palautua vastoinkäymisistä.
Heimosen mukaan keski-iässä ominaista on usein myös omien arvojen pohdinta ja tarpeen mukaan uudelleenarviointi.
– Eli minkälaisia muutoksia kenties haluaisin tehdä vahvistaakseni omannäköistäni elämää. Aletaan ehkä tunnistaa asioita, jotka eivät toimi, ja halutaan kasvaa uutta kohti. Monella on halua myönteiseen muutokseen.
Nykyään on enemmän valinnanvaraa
Erilaiset elämänmuutokset ja -pohdinnat ovat todennäköisesti jopa yleistyneet nykyajassa, sillä ihmisten elämät ovat monimuotoistuneet. Vuosikymmeniä sitten elämän eteneminen oli usein suoraviivaisempaa, toteaa Heimonen.
– Mentiin opiskelemaan, perustettiin perhe, sitten työelämään ja pysyttiin samassa työssä ja ehkä työpaikassakin ja jäätiin eläkkeelle. Nykyään ihmiset saavat tehdä eri tavalla valintoja ja heillä on enemmän valinnanvaraa, ja sieltäkin tulee se pohdinnan paikka: Mitä nyt kannattaisi tehdä ja mihin suuntaan mennä? Mitkä muutokset auttaisivat voimaan hyvin ja veisivät oikeaan suuntaan?
Heimosen mukaan tietyt suuret elämänmuutostilanteet – kuten avioero, vakava sairastuminen tai läheisen menetys – aiheuttavat usein kriisejä ja lisäävät tarvetta pohdinnoille ja muutoksille. Kuitenkin yhtä lailla myös tasaisempi elämänkulku voi johtaa suuriinkin muutoksiin, sillä ihmisillä on luontainen pyrkimys kasvaa ja kehittyä.