Olen saanut matkustaa maailmalla lomakohteissa muun muassa Portugalissa, Rhodoksella, Venäjällä, Norjassa, Turkissa ja niin edelleen. Nautin noista matkoista paljon kuten vain voi aurinkolomamatkoilla auringosta ja kauniin turkoosista vedestä, herkullisista aamiaisista tai kauniin tummista illoista nauttia.
Olen saanut matkustaa paljon aikoinani myös keikkabussissa rockbändi Nicepapin kanssa, sen laulajana. Kiersimme Suomen ristiin rastiin ja ulkomaillakin.
Vaikka olen matkustanut paljon, ei minuun ehkä juuri siksi tarttunut myöhemmin aikuisena matkakuume tai halu päästä matkoille monta kertaa vuodessa. Olen nauttinut kotona olemisesta ja pienistä retkistä rakkaitteni kanssa. Ne ovat olleet kuin mielen kauniita matkoja yhteisessä arjessamme – kruununa se, että olemme saaneet olla yhdessä.
Koronapandemian vallitessa minua ei siis ole suututtanut se, ettei jokavuotista aurinkomatkaa päässyt tekemään tai että lennot kaukaisiin lomakohteisiin eivät onnistuneetkaan. Ymmärrän toki, että ihmiset kaipaavat tuollaiselle totaaliselle ”aivot narikkaan”- lomalle raskaan työrupeaman vastapainoksi. Itse kaipaan kuitenkin eniten saaristoon, uimahalliin tai Mansikkanokan hiekkarannalle perheeni kanssa. Laavulle pääseminen on jo suuri nautinto. Samoin rannassa ja muuallakin olevia kahviloita on odotettu avattaviksi. Koen pitemmät matkat rasittaviksi, eikä tyttäremmekään voisi vammansa vuoksi matkustaa esim. lentokoneessa.
Kun olen ahdistunut tai stressaantunut, suljen silmäni ja palautan mieleeni muiston lapsuudesta, jossa olin papan kanssa Revässaaressa Seskarön maisemissa. Menimme sinne mummun ja papan sukulaisten kanssa kuormurilla ohi ”vaarallisen” tullin mikä oli jännittävää, sillä kuormurin lavalla ei olisi saanut olla porukkaa. Jännitimme pressun alla ja kiljuimme ilosta päästyämme tullin ohi!
Saaressa otettiin esiin nokipannut, eväsleivät ja sytytettiin nuotio sitten kun teltat oli pystytetty. Sitä ennen käytiin papan kanssa onkimassa puusta riivityllä ongella ahvenet. Ne perattiin ja paistettiin nuotiotulilla – ja maistuivat suurelta herkulta.
Muistan ikuisesti kuinka seisoin papan kanssa vierekkäin pikkukivillä silmä tarkkana ulapalla ongen kohoa seuraten. Se ylpeä tunne, kun pappa kehui pienenkin sintin, oli hieno! Meri liplatti, aurinko kimalsi laineilla ja syvä rauhan, ilon ja onnen tunne täytti pienen tytön kokonaan.