Marraskuun lopussa saimme tiedon, että Kemin energia- ja vesiyhtiön myynti on tulevaa (9.12.) valtuustosinettiä vaille valmis. Kyseessä on 60 prosentin enemmistöosuuden myynti eli kemiläisten päätäntävalta juomavedestäänkin menee Ouluun saakka.
Kemin johdolta saimme kuulla tuttuja rauhoittelevia lauseita siitä, ettei hintatasoon tai muuhunkaan keskeiseen palveluun ole tulossa merkittäviä muutoksia. Uskoo, ken tahtoo. Yksi sana riittää kertomaan: Caruna.
Lupaukset voi helposti pettää. Jos enemmistöstä luovutaan on lähes varmaa, ettei jatko ole ruusuilla tanssimista. Kerrotaan jopa, että Kemin saama osinkovirtakin jatkuisi. Entä kun yhtiökokous päättää, että jatkossa osingot jaetaan omistusosuuden mukaan?
Jos sinetti kaupalle tulee, on tie Kemin energialaitoksen sumuiseen tulevaisuuteen avattu. Kelkan kääntäminen takaisin tulee vaikeammaksi.
Vaikka omistajana olisikin alkuun Oulun omistama energiakonserni, voi kemiläisen pikkuserkun käsittely tuntua helpommalta emon heikon talouden vuoksi. Myydään Kemin energiakonserni vaikkapa Kiinaan. Kaupunkilaiset voivat halutessaan vielä estää energiakonsernin myynnin.
Kemissä toteutetaan oikeiston oppikirjan politiikkaa. Valokuituinfra on myyty, oman tuotannon toimintaa ulkoistetaan kiihtyvään tahtiin, suunnitellaan luopumista kasvun kynnyksellä olevasta matkailuyhtiöstä ja aiotaan myydä kruununjalokivenä energiakonserni pois omasta hallinnasta vaarantaen tulevaisuudessa jopa koko kaupungin elinolot.
Toiminta on myös taloudellista itsemurhaa. Ulkoistaminen ei pitkällä jänteellä säästä, vaan lisää kuluja ja kärsimystä.
Kaikin puolin oikeudenmukaisin toimi olisi kuntaveron nosto, mutta se ei oikeistolle kelpaa, koska nykyään kuntaverossa onkin progressiivisuutta. Kaupunkiviestinnässä korostetaan aina kuntaveron prosenttimäärää, mutta ei koskaan kerrota sitä, että prosentti pienenee tulojen pienentyessä.