Kemin ur­ku­van­hus on re­mon­tis­sa: “Kun oli tar­koi­tus soittaa c:tä, niin soikin cis”

Tomi Harju urkujen "konehuoneessa". Teollisuuskaupungeissa koneistot ovat usein mustuneita ja nokisia.
Tomi Harju urkujen "konehuoneessa". Teollisuuskaupungeissa koneistot ovat usein mustuneita ja nokisia.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Kemin kirkossa soi ainakin pääsiäiseen saakka väliaikaiset sähköurut. Kemin kirkon vuonna 1935 rakennetut urut kunnostetaan.

– Urkujen julkisivu on purettu ja urkujen niin sanotusta konehuoneesta on purettu urkujen ilmalaatikoiden pohjalevyt, esittelee kanttori Aki Tyni.

Julkisivupillit ja pohjalevyt ovat matkanneet kunnostettaviksi Sotkamoon. Suurin osa soivista pilleistä kunnostetaan paikan päällä Kemin kirkossa.

– Osa pilleistä käy Sotkamon urkurakentajien verstaalla, jossa niitä vähän oikaistaan. Pillit ovat kuitenkin tosi hyvässä kunnossa, koska ne ovat alunperinkin hyvin tehdyt, Tyni kertoo.

Palkeet hajonneet

Kemin urut ovat pneumaattiset eli ne toimivat paineilman avulla. Koneistossa soitto- ja hallintakäskyt välittyvät ohuissa lyijyputkissa kulkevan paineilman välityksellä. Paineilmalla toimivat pienet palkeet avaavat ja sulkevat ilmalaatikoissa olevia soittoventtiilejä, jotka päästävät pilleihin ilmaa.

Urkujen palkeet on tehty ohuesta nahasta. Vuosikymmenten aikana alkuperäinen nahka on miltei kaikkialta rikkoontunut ja huonokuntoisimmat palkeet on vaihdettu. Pahimmat reiät on paikattu nahkapalasilla.

Reikäiset palkeet vaikeuttavat soittamista ja aiheuttavat noloja tilanteita.

– Kun reikiä alkaa olla kymmeniä, niin vikoja on joka puolella koneistoa. Voi olla, että lauantaina kaikki kuulostaa hyvältä, mutta sunnuntaina uruissa on itsestään soivia ääniä ja joku ääni on kokonaan mykkä, Tyni kuvailee.

Pienet huonokuntoiset palkeet vaihdetaan kokonaan.
Pienet huonokuntoiset palkeet vaihdetaan kokonaan.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Paineilma vuotanut väärille äänille

Urkuvanhuksen soittaminen on vaatinut siis aivan erityistä taitoa ja suunnittelua.

Kaikkia virsiä ja kappaleita ei ole välttämättä edes voinut soittaa Kemin kirkossa, koska kappaleessa tarvittavaa ääntä ei ole ollut.

Reikien vuoksi paineilma on vuotanut väärälle äänelle.

– Kun on tarkoitus soittaa c:tä, niin soikin cis. Eihän sellaista saa tapahtua, Tyni toteaa.

Urkuremontissa pienet palkeet vaihdetaan kokonaan uusiin, isompia palkeita kunnostetaan Sotkamossa ja kaikista suurimmat palkeet korjataan kirkossa paikanpäällä.

“Ei näitä kannata hävittää”
Taina Nuutinen-Kallio

– Nämä ovat niin hienosointiset urut, ettei näitä kannata hävittää, toteaa urkurakentaja Tomi Harju Sotkamon urkurakentajilta.

Suomessa on toimi kolme urkurakentamoa, jotka tekevät enimmäkseen huolto- ja korjaustöitä. Harjun mukaan uusien urkujen rakentaminen on vähentynyt viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Vanhoja soittimia halutaan vaalia.

– Aikaisemmin urut kestivät 30­–40 vuotta, jonka jälkeen hankittiin uudet urut.

Vanhan vaalimiseen on olemassa myös taloudelliset perusteet. Kanttori Aki Tynin arvion mukaan uusien urkujen rakentaminen olisi maksanut noin 600 000 euroa. Sotkamon urkurakentajat voittivat restaurointiurakan vajaalla 90 000 eurolla. Joskin hinta on suuntaa-antava: mahdollisista lisätöistä pitää maksaa tuntitaksan mukaan.

Restaurointityössä yritetään mahdollisuuksien mukaan säilyttää urkujen vanhoja osia. Palkeita kuitenkin rakennetaan uusiksi. Niissä käytettävä ohueksi käsitelty lampaannahka tilataan saksasta.

Restaurointi työ on pitkälti käsityötä, eikä työn määrää voi Harjun mukaan aivan tarkasti ennakkoon suunnitella.

– Jokainen urku on omanlaisensa yksilö.