Kemijoki oy:n tuoreet visiot saivat medioissa innostuneen vastaanoton, jossa kritiikkiä ei tunnettu. Vesirakentamisessa ei nähtävästi tänä päivänä ole mitään haittapuolia?
Kun Pohjolan Voima Oy:n Isohaaran pato oli aiheuttanut lohen sukupuuton, samalla tuhottiin kokonainen jokiekosysteemi ja vanha kulttuuriperintö. Kalaportaiden tekemättä jättäminen oli tietoinen valinta, jonka avulla haluttiin varmistaa Kemijoen vesistöalueen kitkaton jatkorakentaminen. Myöhemmissä vaiheissa päätöksen tehneitä jopa onniteltiin tästä ennakkoluulottomasta ratkaisusta, jota yhtiö on linjakkaasti noudattanut.
Kun lohi oli aikanaan kadonnut, sen seurauksena haaveiltiin korvauksena typpitehtaasta. Sen päästöt olisi voitu lorauttaa suoraan jokeen, kun kalastakaan ei tarvinnut enää välittää.
Valitettavan monien mielestä valjastaminen on nyt syytä viimeistellä, kun joki on jo kerran pilattu. Samalla siihen olisi helpompaa laskea jatkossa lisää erinäisiä jätevesiä. Kalateitä siinä ei nimittäin tulla näkemään, vaikka niitä tulevaisuudessa luvattaisiin ainakin harkita.
Kemijoki Oy:n toiminnassa on aina ollut mukana poliitikkoja, jotka eivät ole saaneet mitään aikaan lohen palauttamisen suhteen. Fortumin Venäjän seikkailuiden myötä uskoni valtion omistajaohjaukseen on romahtanut tyystin. Juhlapuheita laskematta konkreettisia tuloksia ei ole luvassa.
Vaikka EU painaa päälle, firma on perustamisestaan lähtien kieltäytynyt kalateistä. Sen sijaan voimayhtiöt ovat suosineet tutkimuksia ja komiteoita, joiden avulla on tapettu aikaa, mille on taas tarvetta.
Koska edellisestäkin on jo tovi, ehdotan perustettavaksi uutta toimikuntaa, joka alkaisi pohtimaan tätä visaista kysymystä. Samalla avautuisi virkamiehille ja päättäjille työtilaisuuksia, joista heille suoritettaisiin (kuten tapana on) pieni, lähinnä muodollinen korvaus. Eikä kiirettä tarvitsisi pitää. Näin historia saisi jälleen kerran toistaa itseään.
Kirjoittaja on filosofian tohtori.