Edesmenneen presidentti Urho Kekkosen "synti" – jos poliitikon kohdalla sellaisesta voi puhua – oli sokea usko omaan korvaamattomuuteen. Puolueiden ja niiden johtomiesten synti oli vastaavasti suostuminen oman edun nimissä epäpyhään liittoon vallan lähteen kanssa.

Kaikki alkoi suhteellisen viattomasti kansallisen edun, suorastaan itsenäisyyden turvaamisen nimissä. Tragedia on siinä, että vähitellen prosessi muuttui itseään ruokkivaksi, inhimillistä elämää syleileväksi Molokin kidaksi.