Ei ole mahdollista kirjoittaa lyhyesti perusteellista analyysiä Urho Kekkosen toiminnasta maamme johdossa sodan jälkeen. Kun hänen toimintansa nähdään yhä monella taholla kultareunuksin kehystettynä onnen ja menestyksen kautena, on syytä valottaa Kekkosen aikaa muutamin hajahuomioin.
Jatkosodan päättyessä Kekkosella oli valmiit suhteet KGB:n edeltäjään NKVD:hen. Suhteet oli luotu sodan aikana Tukholmassa vaikuttaneeseen Jelisei Jelisejeviin pääosin Kekkosen luottomiehen Kustaa Vilkunan kautta. Viitteitä Kekkosen suorista suhteista on myös olemassa. Kyse on siis silloisen vihollismaan tiedustelupalvelusta.
Sotasyylliset tuomitseva poikkeuslaki syntyi Kekkosen kätilöimänä. Hertta Kuusisen ensimmäisenä allekirjoittaman välikysymyksen teksti oli Kekkosen kirjoittama ja tähän hän vastasi oikeusministerinä. Välikysymys johti poikkeuslakiin ja sitä kautta sodanaikaisen johdon tuomioihin.
Muistopuheessaan Stalinin kuoleman johdosta Kekkonen luonnehti hirmuhallitsijaa suureksi Suomen ystäväksi. Näin hän avasi portit suomettumiselle, jota myöhemmin syvensi monin yksipuolisin historiantulkinnoin. Jopa Talvisodan synnyn Kekkonen pani Suomen taitamattoman johdon syyksi.
Eduskunnan voimasuhteisiin perustuvan Fagerholmin hallituksen alta Kekkonen veti maton jo hallituksen nimityspuheessaan. Näin hän päästi Neuvostoliiton vaikuttamaan Suomen hallitusratkaisuihin jopa yksittäisiä ministerinimityksiä myöten. Paasikivi oli vetänyt rajan juuri tähän.
Honka-liiton hajottanut noottikriisi jatkoi Neuvostoliiton vaikutusta Suomen presidentinvaaleihin. Vaikutus oli ollut huomattava jo 1956. Mestarina toimi ennen muuta Viktor Vladimirov. Keskustelut Tamminiemen saunassa Kekkosen 60-vuotisjuhlien yhteydessä Nikita Hrustsovin kanssa olivat itsenäisen valtion johdolle alentavat. Häpeä lankesi kaikkien suomalaisten ylle.
Kekkosen luottomies Korsimo pyysi 1960-luvun alkupuolella neuvostojohdolta lisärahoitusta maalaisliitolle Kekkosen kampanjakuluihin. Kuittien mukaan lisärahoitusta tuli. Alkuperäisestä ei ole vielä tullut kuitteja julki.
Kekkonen pyytää Brezneviltä apua Sukselaisen kaatamiseen maalaisliiton johdon paikalta. Apua tuli Pravdan kirjoituksen teilattua Sukselaisen neuvostovastaisena.
Esimerkkejä aikakauden hengestä ja toimintatavoista on loppumattomasti. Olimme henkisesti kuohittu kansa, jolta Kekkonen myötäjuoksijoineen vei itsekunnioituksen ja osan kansan identiteettiä muovaavaa historiaa. Tämän perään ei ole mitään syytä haikailla.