Rovaniemen maapolitiikan perusta valettiin heti sotien jälkeen. Tuolloin rakentamaan ei voitu ryhtyä ilman sekavien maanomistusolojen järjestelyä. Se taas edellytti valtiovallalta lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Syntyi Lex Rovaniemi. Tämän poikkeuslain nojalla kauppalalla oli oikeus lunastaa kaikenlaista kauppalan alueeseen kuuluvaa maata.
Lex Rovaniemi opetti paljon. Sen jälkeen otettiin selkeä kanta menneeseen, jota katsottiin passiiviseksi maan hankinnaksi. Vastakohtana omaksuttiin uusi aktiivinen maapolitiikka. Siinä kaupunki ostaa maata, kaavoittaa ja luovuttaa tontit rakennettavaksi. Myöhempien päättäjien ja virkamiesten tehtävä on ollut välttää murentamasta vahvaa maapoliittista perintöä.
Miten maapolitiikka voi kohta 60 vuoden ikään ehtivässä kaupungissa? Ei kovin hyvin? Sitä vaivannee tietty passiivisuus ainakin maanhankinnan osalta. Myös kaupungin luovuttamien tonttien hinnoittelussa eräiltä osin (ydinkeskusta) on luovuttu tonttipolitiikan perusperiaatteesta eli kohtuuhintaisten tonttien järjestämisestä rakentajille.
Maapolitiikan hoitoon liittyvät tehtävät ovat asiantuntijatyötä.