Kalapriiman konsultti sanoi, että kun kauppa myy kilon mätökalaa, se menettää kilon korvatessaan kalan. Kalastaja menettää tuhat kiloa kalaa, koska hän menettää asiakkaan loppuelämäkseen.
Kun katsoo Rovaniemen kalatiskien tarjontaa voi todeta, että olemme menettäneet kymmenien tuhansien kilojen matikkakaupan. Konsultti koulutti Inarin ja Lokan kalastajille jäävesijäähdytyksen ja verestyksen, kalatukku ei ole kalankäsittelykurssia käynyt. Kaupassa on ala-arvoisesti käsiteltyä kalaa. Ei ole matikkariepua verestetty, paras keittokala kypsyy suolineen kalatiskissä.
Ei pitäisi olla ylivoimainen teko verestää kala heti merrasta saatua jääveteen – sen jälkeen nahka tarvittaessa pois, maksa ja mäti erikseen. Hävikki on puolet koko kalasta. Haukifile, mistä lie tiskiin uinut, maksaa parikymppiä kilo. Olisi helppo leikata y-ruoto pois, olisi ruodotonta filettä.
Vieläkin lähtevät verkottamaan kaloja ilman jäitä. Ryypätään ja rellestetään viikko kairassa ja tarjotaan kotituliaisena lämpimässä vedessä verkkoon hirttynyt järvikala. Varmasti loppuu järvikalan käyttö perheessä.
Olin torimyynnissä vuosia sitten. Kavsri kertoi, että vaimo oli ostanut matikan marketista. Haju kämpässä oli ollut rankka, matikka oli nakattu kartanolle. Seuraavana päivänä sama homma, perkaamaton keittomatikka oli haissut ketunsyötiltä. Ei ostanut kolmatta kalatukun matikkaa.
On minullekin tullut moitteita kaloistani, ovat olleet liian hyviä. Tulee syötyä liian paljon. Haukifile ei meinannut pysyä paistaessa pannulla, oli liian tuore. Neuvoin, että pidä puoli viikkoa jääkaapissa, että asettuu.
Myytiin perattua muikkua ruokalaan. Moittivat, että lounaspöydästä söivät vain paistettuja muikkuja. Loppuivat muikkumarkkinat ruokalaan. Tuli parikiloinen made rysästä, jonka myin torilla. Olivat syöneet matikkakeiton ja ruokalevot olivat menneet kolmetuntisiksi. Olivat onneksi eläkeläisiä, enkä ollut korvausvelvollinen menetetystä työajasta.