Maastohiihtäjä Katri Lylynperä väläytteli viime kaudella jopa hiihtouran päättymistä, mutta uuden kauden kynnyksellä ilme on jälleen kirkas. Sprintterinä tunnettu 29-vuotias hiihtäjä on tehnyt jopa uusia kokeiluja.
– Pikkaisen enemmän on ollut harjoitteluvolyymia. Alkoi kiinnostaa se, pystynkö harjoittelemaan enemmän kuin olen harjoitellut, ja mitä kävisi, Lylynperä summasi harjoituskauttaan STT:lle maajoukkueen mediatilaisuudessa lokakuun lopussa.
– Olen painottanut sitä, että harjoitukset pitäisi tehdä hyvässä ja palautuneessa tilassa. Aina en ole siinä onnistunut.
Lylynperä rakensi kuntoaan maltillisesti, vaikka harjoitusmäärät kasvoivat.
– Harjoittelumäärät ovat pysyneet pikkaisen alle 750 tunnissa. Se ei ole loputtoman paljon A-maajoukkuehiihtäjälle.
– Viime vuosi oli huono vuosi ja jäin 100 tuntia tuostakin tavoitteesta. Oli paljon sairaus- ja loukkaantumispäiviä. Mietin, jos lisäisin 50–100 tuntia. Jos menee hyvin, on varaa kiristää. Maajoukkueessa on naishiihtäjiä, jotka harjoittelevat tuotakin enemmän.
Kun muut hiihtivät viime talvena MM-kilpailuissa, Lylynperä kokeili jaksamistaan pitkiin matkoihin erikoistuneessa Ski Classics -sarjassa.
– Maailmancupissa ei pääse hiihtämään omaa jaksamistaan ja sietämistään vastaan samalla tavalla kuin Ski Classicsissa.
– Kun on hiihdetty puolitoista–kaksi tuntia, pikku hiljaa lihakset alkavat olla väsyneet. Siellä täällä on kramppeja ja kolotusta. Miettii, vieläkö jaksaa, Lylynperä maalaili.
– Hiihdetään kilpaa ja pitäisi viritellä loppukirejä. Tulee nousuja. Yllättävän paljon ihminen jaksaa. Se viehättää.
Ski Classicsissa riittää kilpailumatkoja 50 kilometrin molemmin puolin.
– Orsassa matka oli karvan päälle yli 40 kilsaa. Se mietityttää, mitä tapahtuu, kun matka on vielä pidempi, Lylynperä mainitsi Ruotsissa viime kaudella käymänsä kilpailun.
Huhtikuun puolivälissä Norjassa odottaisi melkoinen kokemus.
– Grand Finale on 100 kilometriä. Se on (maailmancupin) kilpailukauden jälkeen ja mielenkiintoinen, jos on sellaisessa kunnossa, että vielä jaksaa hiihtää.
– Minulla on perinteinen kevätsatanen, jonka olen hiihtänyt lenkkinä. Sitä olen toistanut yksittäisenä harjoituksena vuosia, joten miksipä ei numerolappu rinnassa.
Meno kevään kilpailuissa ja lenkeilläkin voi olla vaihtelevaa.
– Ei siellä kukaan ole hyvässä kunnossa, vaan ainakin itselle se on itseä vastaan kamppailua, pahanolon sietämistä pitkän aikaa.
Lylynperän uran huippukohtiin lukeutuvat sprintin kahdeksas sija Oberstdorfin MM-kilpailuissa ja viides sija Rukan maailmancupissa 2021.
– Sprintissä paha olo on hirveä, mutta se on vain muutaman minuutin. Se on vain hetken. Tunne on erilainen, kun se tulee pitkäaikaisen väsymyksen kautta. Nestevarastot hupenevat. Se on kestävyysurheilun sisintä luonnetta.
Pitkän matkan suunnitelmista huolimatta Lylynperä muistuttaa, mitkä kilpailut ovat kauden tärkeimmät. Maailmancup käynnistyy perjantaina Rukalla.
– Muut kilpailut käyn maailmancupin ehdoilla. Jos jää aukkoja ja palaudun, pystyn ottamaan muutamia kilpailuja ja haastamaan itseäni vähän erilaisessa jutussa. Arvokilpailuista on välivuosi, joten on enemmän tilaa kokeilla.
Tavoitteita riittää kauempanakin.
– Seuraavat kahdet arvokilpailut kiinnostavat, hän viittasi vuoden 2025 MM-kilpailuihin ja 2026 olympialaisiin.
– Olympialaisissa on perinteisen sprintti. Sinne asti on tähtäin.