Ensi keväänä tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun keskusta lupasi laulaen laittaa Suomen kuntoon. Lupaus toi vaalivoiton 2015 eduskuntavaaleissa ja teki Juha Sipilästä pääministerin.
Sen sen jälkeen kaikki onkin mennyt entiseltä Lapin mahtipuolueelta päin perneriä, eikä Suomikaan ole kunnossa.
Keskustan romahdus etsii vertaistaan Suomen poliittisesta historiasta – onhan kyseessä yli 100-vuotias, kannatukseltaan vakaa puolue, joka ehti kuulua niin kutsuttuun kolmen suuren joukkoon sukupolvien ajan.
Keskustan paikan suurten kolmikossa on ottanut Lapin(kin) uusi mahtipuolue perussuomalaiset, monen mielestä pysyvästi.
Sipilällä on roolinsa romahduksessa. Hänen johdolla keskusta sai 2015 vaaleissa yli 21 prosenttia äänistä. Sipilän ajasta alkoi myös puolueen pudotus kohti nykyistä, ennen näkemättömän alhaista kannatusta, jolla keskusta kampailee vaalien jämäsijoista yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.
Kaukana edellä ovat perussuomalaiset ja kokoomus sekä ex-hallituskumppani sdp, joka on noussut gallup-kärkeen vain puolen vuoden oppositiohuutelun jälkeen. Huomionarvoista on, että tämä tapahtui ilman vauraammille some-estradeille kesken vaalikauden siirtynyttä puolueen megatähteä Sanna Marinia.
Keskustaa ei ole auttanut hallitus-, eikä oppositiopolitikointi. Puolueen kannatus on ja pysyy kymmenessä prosentissa. Mikä sitä vaivaa?
Kysymykseen etsii vastausta myös keskusta, joka julkisti äsken asiasta inhorealistisen, puolue-eliitistä riippumattoman sisäpiiriraportin. Sen mukaan syy alakuloon löytyy – yllätys, yllätys – puolueesta itsestään.
Vanhan, jo puujalkavitsiksi toistellun hokeman mukaan kepu pettää aina. Virkistävän rehellisestä raportista voi päätellä, että kepun tapa on levinnyt puolueen sisälle eli se on pettänyt myös itseään.
Yhteiskunta on muuttunut, mutta kepu ei. Kepulaiset istua jäpittävät yhä keskenään tupailloissaan – kuvainnollisesti – kun poliittiset kilpailijat ovat siirtyneet jo aikoja sitten näkyvimmille tiktok-areenoille.
Entisestä yleispuolueesta on tullut alati pienenevien paikkakuntien alati pienenevä puolue, eräänlainen ummehtunut tuulahdus ajalta, jolloin lehmä lypsettiin aamuhämärissä käsin sinkkisankoon.
Raportti ennustaa keskustasta rkp:n kaltaista, muutaman prosentin puoluetta – jos se jatkaa nykylinjalla. Paluu suurten joukkoon on lähes mahdotonta. Keskisuureksikin pääseminen vaatii ihmettä, jota ei nähdä ilman aitoa uudistumista eli totaalista linjanmuutosta.
Aika näyttää, kykeneekö uskossaan vahva, mutta tavoissaan vanha keskustaväki moiseen radikalismiin vai haudataanko alkiolainen aate oppi-isänsä Santeri Alkion viereen Laihian hautausmaalle.
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.