Kallo Pää­ta­lon tuo­tan­to on matka mur­tees­ta kir­ja­kie­leen ja ta­kai­sin

Sari Keskimaa osoittaa väitöstutkimuksessaan, miten kieleen liittyvät pohdiskelut kulkevat punaisena lankana läpi Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen kirjasarjan. Kirjailija tarvitsee kirjakielen, ja alusta asti on selvää, että Kallen on vaikea saada sitä haltuunsa.

Jos ihminen aloittaa Kalle Päätalon romaanien lukemisen 12-vuotiaana, kirjoittaa koulussa kirjaesitelmiä Päätalosta, tekee Päätalosta gradun ja lopulta väittelee tohtoriksi Päätalon Iijoki-sarjasta kielielämäkertana, ei ihme, jos Päätalon vaikutus näkyy hänen kielessäänkin.

Tuoreen väitöstutkimuksensa alkusanoissa tämä ihminen kiittää ohjaajaansa neuvoista, joita ilman ”olisi ollut monta kertaa ruuperä otassa”, ja työkavereitaan: ”Monesti on lorsattu ja joskus intettykin Päätalon kirjoista kahvipöydän ääressä  – kiitos!”

Äidinkielen opettajana Haapaveden Opistossa työskentelevä Sari Keskimaa, 42, todellakin tarttui ensimmäiseen Päätaloonsa, Nuoruuden savotat -romaaniin teini-iän kynnyksellä ja ihastui heti.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä