Kalavesien hoito on epäonnistunut, minkä takia voitaisiin palata pyyntikulttuurissa 500 vuotta taaksepäin, järvimiesten aikaan. Tuolloin verot maksettiin kapakalana ja turkiksina. Taloa kohti saattoi olla satakunta rysää. Lisäksi käytössä olivat inat, kulteet, nuotat, merrat ja verkot.
Kapahauella oli rajaton kysyntä katolisiin maihin paastonajan ruokana. Ostajina toimivat hansakauppiaat. Kapat sekä hapan- ja suolakalatynnyrit laivattiin jokisuiden kesämarkkinoilta Vatikaaniin asti. Hauki toi järvimiesperheelle rahan, hopean, satoja vuosia.
Hauki mahdollisti myös lohenpyynnin, sillä haukirahoilla voi ostaa suolaa, joka oli kolme kertaa kalliimpaa kuin lohi. Hauki, metson täkkä ja villipeura eivät tarvinneet suolaa säilytykseen, ne kuivattiin. Syksyllä pyydettiin talviniesta, särjet ja muikut nuotalla ja piilokala merroilla puroista, suolattiin tai hapatettiin puutynnyreihin.
Olemme onnistuneet entistämään järviä rysä- ja nuottapyynnillä arvokalavaltaisiksi. Entinen kotijärveni Ranuan Saarijärvi oli huonossa kunnossa 1980-luvulla – kiiskien ja sinilevän valtaama. Vuoden isorysäsaaliini oli 10 950 kiloa, suurin saalis sisävesialueella koskaan.
Isorysät olivat luvanvaraisia, kiiskiä sai pyytää vain maa- ja metsätalousministeriön erikoisluvilla. Kiiski ja särki oli tiukasti suojeltu, sillä isorysä vaati lisäksi kalastuskunnan ja nimismiehen luvan. Kalapoliisit vahtivat pyyntiä. Arvokalat, jopa muikut piti laskea uimaan järveen paunetista. Arvaa harmittiko, kun oli kehitysaluerahasto- ja kalastajalainat maksussa?
Kalavedet on suojeltu pilalle, järvet ovat särkiintyneet. Kiisken pyynnin jälkeen Saarijärveen tuli hyvä muikku- ja siikakanta. Järven biotyyppi muuttui karummaksi, arvokalavaltaiseksi. Vesi kirkastui, fosfori poistui järvestä.
Entisöidään järvet satoja vuosia käytössä olleilla pyydyksillä. Ruska-aikaan nuotta voi pyytää jopa kymmenen tonnia risukalaa apajassa: ahventa, kiiskeä, särkeä. Särki saadaan pyydettyä lähes sukupuuttoon suluttamalla, muikku ei lopu nuotalla koskaan. Se sitoo fosforia nopeimmin, syö eläiplantonin ja kuolee kudun jälkeen. Muikkua ei kannata säästää. Jos sitä ei nuotata, se kuolee vanhuuteen viimeistään 4-vuotiaana.
Olisi aika ottaa käyttöön joki- ja järviapajat, jotka esi-isämme ovat raivanneet kivistä ja puista puhtaaksi. Vanha kansa sanoi: "Kala menee mieluummin nuotan ali kuin yli." Isoa siikaa ja taimenta ei ole näkynyt apajissa, vaikka niitä on istutettu sadoilla miljoonilla euroilla petokalojen ruuaksi järviimme.