Sää: Harmaa loska väistyy pian - ensi viikon hiih­to­lo­ma­lai­sil­le lu­va­taan jo au­rin­koi­sem­pia hiih­to­ke­le­jä

Kaisa Mä­kä­räi­nen kävi vä­läyt­tä­mäs­sä hiih­to­voi­maan­sa SM-ki­sois­sa

Vapaan hiihtotavan parisprintti on houkutellut ampumahiihdon maailmanmestaria vuosien ajan. "En pystynyt kieltäytymään, kun mahdollisuus tuli", hyväntuulinen Mäkäräinen naureskeli Imatralla.

Imatra
Kaisa Mäkäräinen on edelleen kovassa kunnossa.
Kaisa Mäkäräinen on edelleen kovassa kunnossa.
Kuva: Sakari Kekki

Kaisa Mäkäräinen toteutti pitkäaikaisen haaveensa Imatran SM-hiihdoissa perjantaina. Parisprintti vapaalla hiihtotavalla on aina houkutellut ampumahiihdon maailmanmestaria ja maailmancupin voittajaa, mutta tilaisuutta piti ottaa vuosia.

– En voi sanoa, että olin ekaa kertaa parisprintissä, sillä olen hiihtänyt vapaan parisprintin Lieksassa 2003. Siitä on nyt sen verran aikaa, Mäkäräinen naureskeli Imatran SM-finaalin jälkeen.

– Olen kuitenkin aina halunnut hiihtää tämän kilpailun. Olen joka kerta miettinyt, kun vapaan parisprintti on ollut SM-ohjelmassa, että olisipa kiva mennä hiihtämään. Mutta seurasta ei ole oikein löytynyt paria, tai ampumahiihdon kisakalenteri on mennyt päällekkäin SM-kisojen kanssa.

Tilaisuus tarjoutui, kun pari vuotta sitten ampumahiihtouransa päättäneelle mestarille löytyi Kontiolahden Urheilijoista joukkuetoveriksi Inka Hämäläinen.

– Nyt en pystynyt kieltäytymään, kun mahdollisuus tuli, Mäkäräinen totesi.

– Olin viime viikon keskiviikkona aamupäivällä vähän hiihtämässä. Lenkin jälkeen oli tullut seurasta viesti, että "lähdetkö SM-kisoihin". Sen jälkeen rupesin miettimään vähän tarkemmin, mitä pitäisi tehdä, että tänne kannattaisi tulla.

Mäkäräinen haki virettä hiihtämällä tiistaina tehoharjoituksen.

– Tein yhden kovemman harjoituksen tätä varten. Siinäkin hiihdin vain puolentoista minuutin vetoja ja nyt kilpailussa tuli hiihdettyä kolme ja puoli minuuttia jokaisella kierroksella.

Mäkäräisen ja Hämäläisen vauhti riitti SM-finaalissa viidenteen sijaan. Mäkäräisen vauhtia ja varsinkin kuokka-tekniikkaa ihasteli muiden muassa mestaruuden Jasmi Joensuun kanssa saavuttanut Anni Kainulainen.

Kaikki pelissä joka vedolla

Kilpailukokemus oli ilmeisen antoisa, sillä Mäkäräinen kertasi hiihtojaan kovassa pakkasessa kylmästä hytisten mutta hyväntuulisena.

– Aamulla ennen karsintaa tuntui, että olen ihan unessa, sillä olen nukkunut pitkään ja lähtenyt vasta sen jälkeen lenkille. Sen takia mietin, miten edes herään aamukilpailuun. Nyt jälkeenpäin kuitenkin tuntuu, että aamulla kulki paremmin kuin finaalissa, Mäkäräinen kertoi.

Loppukilpailussa Mäkäräinen hiihti riskillä.

– Ajattelin, että vedetään joka kierros niin paljon kuin lähtee, Mäkäräinen paljasti.

Siitä seurasi maitohyppykylpy, jollaisiin hän ei enää harjoituksissa totutellut.

– Kestävyyspuoli on vahvuuteni edelleen, mutta kroppa ei siedä happoja. Hapot tulevat niin paljon nopeampaa (kuin aktiiviuralla), eikä niiden kanssa tule toimeen, kun kroppa ei ole tottunut niihin. Olen hiihdellyt lenkeillä vain helppoa ja kivaa.

Kivasti epämukavuusalueelle

Viime talvena Mäkäräinen kukisti SM-kisojen kympillä monta Suomen MM-edustajaa ja jäi huippukuntoon päässeestä Riitta-Liisa Roposesta vain 11 sekuntia. Enää hän ei kuitenkaan ota sijoituksista stressiä, joten kokemus ja viides sija riittävät.

Kilpaileminen on "helppoa ja kivaa" kuten harjoittelu.

– Kisoissa mikään ei voi enää harmittaa, kun ei edes tiedä, mikä harmittaisi. Ei voi sanoa, mikä on onnistunut suoritus tai epäonnistunut, kun ei ole tehnyt sen eteen töitä, Mäkäräinen selittää eroa huippuvuosiin.

Ammattiurheilijana Mäkäräinen keskittyi tavoitteisiin ja menestykseen. Nyt hän saa kisoista fyysisen elämyksen, jota ei kilpaurheilijan mentaliteetilla viitsi tavoitella harjoituksissa.

– Sai laittaa itsensä epämukavuusalueelle, Mäkäräinen perusteli osallistumistaan SM-hiihtoihin.