– Kyllä tässä pitää pään kääntyä, esittelee imarilainen Juha Karjalainen edustusautonsa ajo-olosuhteita.
Komea menopeli on vuosimallin 1972 Toyota Carina, joka ei vakiovarustuksellaan paljon taakse vilkuile. Kuljettajan näkymiä avartaa vain yksi pyöreä sivupeili. Se on pieni ja kaiken lisäksi kiinni kaukana konepellin laidassa.
– Olen kyllä joskus suunnitellut laittaa peilit molemmin puolin, Karjalainen sanoo.
Carina kaipaa nykyliikenteessä harkitsevaista kuljettajaa, mutta se ei haittaa, sillä harkittuun ja valikoituun käyttöön se on hankittukin. Karjalainen nappasi sen omakseen myynti-ilmoituksesta reilut kymmenen vuotta sitten. Ehostusurakka otti oman aikansa, ja nyt Karjalainen kruisailee menopelillään lähinnä autotapahtumissa ja joskus mukavana kesäpäivänä kaupungillakin.
– Kyllä minä yritän välttää kivien sinkoilua maalipintaan, hän kuvaa.
Alkuperäisten myyntiesitteiden mukaan auto on tehty vauhdikkaampaan menoon. Karjalaisen mukaan 1600-kuutioinen moottori teki siitä siihen aikaan urheiluauton. Paljon oli sekin, kun nopeusmittarin saattoi polkaista sataseen.
– Hyvin se kulkee, mutta vähänhän se kierroksia nostattaa, Karjalainen kuvaa tunnelmia satasen vauhdista.
Ei ollut autoharrastajien kuuminta muotia
Karjalaisen ollessa auto-ostoksilla reilut kymmenen vuotta sitten homma sujui helposti, sillä 1970-luvun Toyota ei ollut silloin kuuminta autoharrastusmuotia.
– Näitähän on paljon ajettu romuiksi, Karjalainen sanoo.
Kiikarissa oli eräs Corolla, mutta kun hyväkuntoinen auto oli tarjolla, Karjalainen tarttui tilaisuuteen.
Autoa purkaessa sen kunto osoittautui suorastaan erinomaiseksi. Syy oli osaltaan se, että edellinen omistaja myös ymmärsi auton arvon ja laittoi sen myyntiin siinä vaiheessa, kun se olisi joutunut talveksi ulkosalle.
– Nyt tiedän, että näitä 1970-luvun autoja on entisöity hyvinkin huonokuntoisista, Karjalainen kertoo.
Uuden omistajan käsittelyssä auton ruskehtavan keltainen maali vaihtui kirkkaaseen. Paljon on alkuperäistä, esimerkiksi mustapohjaiset rekisterikilvet ja melkein kaikki verhoilut.
Tankkauksetkin ruutuvihkossa
Carinalla on käynyt vanhaksi autoksi hyvä tuuri. Edellinen ja samalla alkuperäinen omistaja saa Juha Karjalaiselta kovasti kehuja. Autoa on pidetty hyvin ja siitä on paperit tallella ostotodistusta myöten.
Esittelemisen arvoinen on myös auton mukana seurannut ruutuvihko, johon on merkitty huollot, kolhut ja alkuvuosina jopa tankkauksetkin säntillisesti.
Mikään huithapeli ei kyllä ole nykyomistajakaan. Carina lepäilee talven tilavassa autotallissa, joka on todellakin ajoneuvoja varten eikä mikään sekatavaravarasto. Nostalginen ruutuvihko on puolestaan saanut jatkokseen kansion, johon on dokumentoitu Carinan kunnostus kuvin ja sanoin.
Siinä näyttäytyykin autoharrastuksen olemus.
– Jotenkin se on kiinnostus näitä kohtaan. Jo silloin, kun ensimmäisen autoni ostin, niin sitä muokkasin mieleiseksi. Ja sama homma se on edelleen, Juha Karjalainen kuvaa.
Monta autoa laittaneen Karjalaisen mukaan Carina on hänen autoistaan se, joka on herättänyt eniten kiinnostusta myös ulkopuolisissa.
– Aina kun johonkin pysähtyy, joku tulee muistelemaan, että heilläkin on ollut samanlainen tai että saako katsoa sisään, Karjalainen sanoo.
Vanhojen autojen omistajia on selvästi ilahduttanut Uuden Rovaniemen tammikuinen juttu toimituksen auton 20-vuotissyntymäpäivästä. Lukijoilta on tullut sähköpostitse useita autotarinoita
Edustuskelpoiseksi käyttöautoksi voisi esitellä Harri Mommon 32-vuotiaan klassisenpunaisen Opel Kadettin. Se on yhä päivittäisessä käytössä.
– En pidä sitä erityisen vanhana, Mommo arvioi.
Ikäauton vaatimuksia omistaja ei pidä mahdottomina.
– Katsastuksista selviää parin päivän hitsauksilla ja muilla aikuiseen ikään ehtineen auton ylläpitotoimenpiteillä, Mommo kertoo.
Hän osti auton alkuperäiseltä omistajalta viitisen vuotta sitten. Kilometrejä on vajaat 300 000.
Pari vuotta sitten Kadett katsastettiin opetusajoneuvoksi.
– Jälkikasvun ajo-opetus sujui ilman ajonvakausominaisuuksia olevalla, loogisesti käyttäytyvällä autolla, Mommo kehuu. Ehkä juuri auton ansiosta kahden ajokortin urakka sujui hänen mukaansa ”pedagogisesti rakentavalla tavalla”.
Loppusanat ovat painavimmat.
– Tämä ei ole myynti-ilmoitus. En luovu autosta mistään hinnasta, Mommo kirjoittaa viestissään.
