Kun aurinko joulukuun puolenvälin tietämillä sammuu, se iskee. Joulukärty. Se on sellaista ahdistuksen sekaista juilivaa ketutusta. Joku voisi määritellä, etten ole jouluihminen, mutta se on kyllä liian kivasti sanottu.
Olen koettanut eheytyä joulukärtystäni, sillä eihän se ole perheelle mukava, että yksi mullistelee. Mutta vaikeaa on. Olen yhden miehen tragedia, lapsellinen ihminen, joka ei usko enää pukkiin.