Taidemaalari Aimo Kanerva (1909–1991) matkusti lähes joka kesä Lappiin maalaamaan. Matkaa taitettiin yleensä junalla. Mukana oli tietenkin myös perheen koira Poko. Tuohon aikaan ei lemmikkejä otettu makuuvaunuihin. Poko piilotettiin Veera-vaimon takin alle, kun noustiin junaan. Jos joku on kuullut ja ihmetellyt miksi taidemaalari haukahteli, sille on syynsä. Konduktöörin tullessa tarkistamaan muiden matkustajien valittamista äänistä, Veera vaimo osoitti sormellaan päätään ja kuiskasi konduktöörille jotain.