Kolumni

Jos ärsyynnyit Pirkka Pekka Peteliuksen anteeksipyynnöstä, lue tämä

Voit kuunnella kolumnin äänitiedostona Eero Leppäsen lukemana tästä:

Miksi niin suurta osaa suomalaisia suututti Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö saamelaisilta?

En ollut aikoinaan itse Hymyhuulten tai Pulttiboisin fani. Asuin silloin Sodankylässä ja lappilaisena minua loukkasivat typerät ja rasistiset nunnunkanunnukamiesten sketsit.

Minua häiritsi rasismi ja lappilaisten pilkka. Voin vain kuvitella kuinka se nöyryytti saamelaisia. Siinä saamelaiset esitettiin likaisina, hampaattomina juoppoina.

Ei varmaan ollut saamelaislapsille mukavaa mennä kouluun näiden sketsien jälkeen, sillä juuri koululaisten suosiossa nämä ohjelmat olivat.

Hahmot syntyivät Hymyhuulet-ohjelmassa, joka oli Ylen ohjelma, mutta nunnukamiehet jatkoivat sekoilujaan myöhemmin MTV3:n Pulttibois ja Manitbois-sarjoissa. Jälkimmäiset olivat Speden, Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen ohjelmia, halpoja ja heikkotasoisia.

Hymyhuulien ohjaaja vuonna 1987 oli Kari Kyrönseppä. Kyrönseppä oli tehnyt suomalaisen televisioviihteen historiaa Velipuolikuu-sarjallaan. Hymyhuulet ei ollut samanlainen menestys.

Ylen sivuilla kerrotaan, että yksi sketsien tavoitteista oli vähemmistöryhmiä kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen ravistelu. Katseet kiinnitettiin etenkin saamelaisiin ja romaneihin: ajatuksena oli, että katsojat saavat itse itsensä kiinni ennakkoluuloistaan.

Ei se tainnut aivan niin mennä.

Etenkin saamelaisvitsit nousivat keväällä 1988 kohuksi asti ja niistä valitettiin television ohjelmaneuvostoon. Suuri yleisö tuntui silti hahmoista pitävän.

Kyrönsepän luomat hahmot hokemineen loivat suomalaisen tv-viihteen jatkumon, jota esimerkiksi Putous yritti parodioida ensimmäisellä sketsihahmokisallaan. Parodia otettiin todesta. Suomalaiset rakastavat hokevia sketsihahmoja.

Ihmisiä tuntuu nyt ärsyttävän se, että nykyisin kansanedustajana toimiva Pirkka Pekka Petelius pyysi anteeksi niin vanhaa asiaa.

Selkeästi vähemmistöidentiteettiin liittyvä asia on sekavissa somekeskusteluissa liitetty sananvapaus- ja mitääneienääsaasanoa -keskusteluun, mihin se ei ollenkaan kuulu.

En suostu uskomaan, että kukaan enää pitää noita hahmoja mitenkään hyväksyttävinä.

Miksi ei voisi pyytää anteeksi asiaa, jolla on selkeästi loukannut ja jota ei koskaan ole pyydetty anteeksi?

Valtaväestön sukupolvikokemus on valitettavasti voinut olla nauraa noille vitseille, mutta monien saamelaisten sukupolvikokemus oli kärsiä niistä.

Kumpi on tärkeämpi kokemus?

Jos nyt jotakin vielä mietityttää vähemmistöstereotypioista enemmistömediassa revityn huumorin loukkaavuus, niin kannattaa katsoa Yle Areenasta dokumentti ”Apu – piirroshahmo vai painajainen”.

Simpsonit-sarjassa (1989–) on esiintynyt alusta asti Apu Nahasapeemapetilon-niminen, rasistisesti ja stereotyyppisesti esitetty aasialaishahmo, jota esittää valkoinen mies.

Dokumentti valottaa hyvin, miten Apu-hahmosta tuli nöyryyttävä sukupolvikokemus sadoille tuhansille amerikan-aasialaisille.

He odottavat yhä anteeksipyyntöä.

Muista siis nämä nyrkkisäännöt:

1.Jos olet syntynyt johonkin vähemmistöön, voit tehdä huumoria stereotypioistasi, mutta enemmistöön kuuluva ei voi niin tehdä.

2.Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi typeryyttään.