”Ihmisen sielu kaipaa niitä virikkeitä, joita mettä antaa. Perinnettä se on hänen metsässä kävelynsä.” Näin totesi Reidar Särestöniemi, aikansa merkittävin lappilainen taiteilija Lapin Kansan haastattelussa 1975. Särestöniemi oli yhtä luonnon kanssa eikä tarvinnut edes almanakkaa – hänelle kevät oli pajun kukkiminen.

Mielipiteeseen voi varmasti yhtyä moni. Poikkeukselliset ajat innostivat monet niistäkin, jotka ovat päässeet vieraantumaan luonnosta, nuotion ääreen tai lähimetsään kevään tuloa ihmettelemään.