Tuosta sunnuntaipäivästä on nyt kymmenen vuotta. Nokialainen kuljetusyrittäjä lähti ajoon kohti Kajaania. Puoliperävaunuyhdistelmän kyydissä oli 20 tonnin lasti paperikoneen teloja. Suonenjoen kohdalla vastaan ajoi pitkä letka, josta irtautui yksi auto.
–Yritin väistää ja jarruttaa, mutta en ehtinyt, yrittäjä sanoo.
Puoliperävaunuyhdistelmä luisui törmäyksen voimasta toiselle puolen tietä ja jatkoi matkaansa ojan pohjalle. Etuakseli lähti irti ja repi auton hytistä pohjan mukanaan.
–Katsoin ja tajusin, että jalkojen alta lähti kaikki.
Tilanteessa ei ollut muita osallisena. Henkilöauton kuljettaja kuoli. Vääntynyttä sormea lukuun ottamatta raskaan ajoneuvon kuljettaja ei saanut vammoja.
–Sellainen pelko tapahtuneesta jäi, että nykyään, jos vastaantulevien kaistalla auto yhtään heilahtaa, reagoin välittömästi ja ajattelen ensimmäisenä, että joko taas, hän sanoo.
Trafin johtava asiantuntija, psykologi Inkeri Parkkari on tutkinut tieliikenteen onnettomuuksia lähes 20 vuotta. Osa onnettomuuksista on ollut tahallaan aiheutettuja.
–Suomessa tehdään vuodessa noin 750 itsemurhaa. Niistä 20–30 tapahtuu liikenteessä. Ne vaikuttavat myös muihin ihmisiin, sillä vastapuolella on yleensä hyvin rajalliset mahdollisuudet toimia. Sitä, miksi jotkut valitsevat nimenomaan tämän tavan, on jälkikäteen haastavaa tutkia. Moni voi ajatella, että keino on jotenkin varma, mutta ei se ole. Tiedän tapauksia, joissa on jääty henkiin vakavasti vammautuneina, Parkkari sanoo.
"Elanto kyseessä"
Raskaan liikenteen ammattilaiselle henkilöauton kuljettajan tahallinen teko voi aiheuttaa henkisiä vammoja tai suuria taloudellisia vaikeuksia. Parkkarin mukaan moni ei välttämättä pysty pitämään tapahtuneen jälkeen vapaata, vaikka uniongelmat ja pelkotilat vaivaisivat.
–Pienyrittäjällä voi olla perheen elanto kyseessä. Jos auto hajoaa, tilauksia ja sovittuja ajoja menee sivu suun. On kyse isoista asioista.
Nokialaisyrittäjä pystyi jatkamaan työntekoa lähes heti tapahtuneen jälkeen.
–Olen kuullut tapauksista, joissa ura loppuu siihen. Itselle parempi vaihtoehto oli palata heti töihin, vaikka kyllähän se asia mielessä väänsi ja käänsi.
Ajossa ollut ajoneuvoyhdistelmä meni lunastukseen.
–Sain taistella aika kauan vakuutusyhtiön kanssa. Olin hakenut auton aikoinaan Ruotsista ja se oli siihen aikaan ainoani. Jouduin perumaan sovittuja ajoja, kunnes sain vara-auton tilalle, yrittäjä kertoo.
Auton arvo oli tapahtumahetkellä useita kymmeniä tuhansia euroja. Korvauspäätös tuli noin kuukauden kuluttua.
–En saanut läheskään kaikkea takaisin.
Keskusteluapu suosittua
Esimerkiksi VR:n toimintaohjeet edellyttävät, että junankuljettaja ohjataan työterveyteen tilanteissa, joissa ihminen menee tahallaan raiteille. Kuljetusyrittäjiä mikään ei velvoita hakemaan keskusteluapua.
–Mikäli kyseessä on yrityksessä työskentelevä kuljettaja, on yrittäjän vastuulla tarjota hänelle työterveyden palveluita. Pienissä yrityksissä haasteena on usein se, miten nämä palvelut on järjestetty. Vastaan on tullut tapauksia, joissa kuljettaja on jätetty tapahtuneen jälkeen oman onnensa nojaan. Tärkeintä on tietää, mistä saa tukea, jos sitä tarvitsee, Inkeri Parkkari sanoo.
Raskaan liikenteen ammattijärjestön Rahtareiden puheenjohtaja Timo Kima kertoo, että liikenteessä tahallaan aiheutetut onnettomuudet puhuttavat alalla paljon.
–Niillä on usein isoja taloudellisia ja henkiseen hyvinvointiin liittyviä seurauksia.
Trafin pitämässä ammattipätevyysrekisterissä on 135 035 sellaista henkilöä, joilla on tällä hetkellä voimassa oleva lupa ajaa kuorma- ja linja-autoa työkseen.
Kuljetusyritysten etujärjestön, Suomen kuljetus- ja logistikkaa SKAL ry:n viestintäpäällikkö Heini Polamo koordinoi vertaistukipalvelua, jota SKAL ja Rahtarit yhdessä tarjoavat raskaan liikenteen ammattilaisille.
Polamon mukaan raskaan liikenteen kuljettajat hakevat yhtä omatoimisemmin keskusteluapua.
–Linjalle soittaminen on viime vuosina tullut suositummaksi, Polamo sanoo.
Rahtareilla oli vuoden 2017 lopussa 29 000 jäsentä. SKAL:lla on 5 300 jäsenyritystä.
SKAL aloitti palvelupuhelimen toiminnan vuonna 2009 ja Rahtarit tuli mukaan vuonna 2013. Vertaistuessa työskentelee vapaaehtoisena 25 alan ammattilaista. Osa heistä on ollut itse osallisena tilanteessa, jossa autoilija on päätynyt tahalliseen tekoon.
Aiheeton syyllisyys painaa
Kun raskaan liikenteen kuljettajat soittavat tukilinjalle, heidän kertomuksistaan nousee esiin huoli ja ahdistus.
–Osa tuntee syyllisyyttä, vaikka siihen ei olisi aihetta. Soittajia voi painaa myös taloudellinen huoli. Jos kalusto hajoaa, eikä vakuutusyhtiö tarjoa vastaavaa tilalle, voi oma elinkeino olla vaarassa, Polamo sanoo.
On yleistä, että monet yrittävät jatkaa onnettomuuden jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut.
–Voidaan ajatella, että kun palaa heti töihin, ei tule kynnystä nousta rattiin. Osalle onkin paras ratkaisu palata heti töihin. On persoonakysymys, millaiset valmiudet ihmisellä on käsitellä asioita. Joku kaipaa ammattitukea, toiselle riittää, että keskustelee asiasta läheisten tai ystävien kanssa, Parkkari sanoo.
Trauma voi kehittyä myös takautuvasti kuukausien kuluttua tapahtuneesta.
–Olen kuullut tapauksista, joissa kuljettaja on jo päässyt takaisin rattiin, mutta parin kuukauden kuluttua tapahtumat tulevat uniin. Yhtäkkiä ei voi enää jatkaa, ja tietyn paikan ohittaminen pelottaa, Polamo kuvailee.
Polamon mukaan harva raskaan liikenteen kuljettaja tietää, että on oikeutettu saamaan tukea trauman jälkeen.
–Kunnan terveydenhuolto on velvollinen tarjoamaan kriisiapua esimerkiksi vakavan liikenneonnettomuuden uhreille.
Myös nokialaisyrittäjä kääntyi aikoinaan vertaistuen puoleen. Hän sai apua tutulta yrittäjältä.
–Keskustelin erään tutun kuljetusyrittäjän kanssa, jolle sama tilanne oli käynyt kahdesti. Se auttoi. Enemmän apua olisin kaivannut ainoastaan korvausten hakemiseen. Kun ei niistä asioista mitään itse tiennyt, tuntui, että jäi vähän yksin, hän sanoo.
Eniten mielessä kaiversi tilanteesta seurannut rikosnimike, kuolemantuottamus. Kyseinen rikosnimike kirjattiin onnettomuudesta saatujen ensitietojen perusteella, sillä niin juridinen prosessi etenee. Myöhemmin yrittäjä todettiin syyttömäksi.
–Silti se tuntui pahalle.
Oloa helpotti viesti, jonka poliisit välittivät yrittäjälle henkilöauton kuljettajan vaimolta.
–Hän oli sanonut poliisille, että toivottavasti rekkakuskille ei jää asiasta syyllisyyttä.
Viisi hälytysmerkkiä
Trafin johtava asiantuntijan, psykologi Inkeri Parkkarin mukaan traumaattiseen tilanteeseen joutunut ihminen ei aina ymmärrä syy-yhteyttä onnettomuuden ja oman muuttuneen käytöksen välillä. Joskus läheisten on helpompi huomata avuntarve.
Muun muassa nämä viisi hälytysmerkkiä kertovat siitä, että on hyvä hakea keskusteluapua:
1. Onnettomuuden jälkeen alkavat uniongelmat.
2. Ärtyneisyys.
3. Poissaoleva käytös ja keskittymiskyvyn heikkeneminen.
4. Arki ei suju niin kuin ennen.
5. Onnettomuuden jälkeen alkavat pelkotilat.
Rahtareiden ja SKAL:n tarjoama vertaistuki palvelee raskaan liikenteen kuljettajia numerossa 020 345 888.
Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 ma–pe kello 09–07 ja viikonloppuisin tai juhlapyhinä kello 15–07.