Henna Knuuti perusteli lakkoja (LK 27.3.) hyvinvointivaltion olemassaololla tai sen pysyvyydellä. Ainoa, mikä loisti poissaolollaan oli se, mistä saadaan tulot hyvinvointivaltion pysymiseen.
Kirjoitus perusteli hyvin sitä, mitä tarkoittaa hyvinvointivaltio. Yleensä kaikkeen hyvään tarvitaan rahaa. Otamme tänä vuonna velkaa, toisin kuin kevyillä vaalilupauksilla luvattiin, 13 miljardia euroa. Se ei tunnu kirjoittajaa huolettavan. Olemme EU:n kriisivaltio velkamäärällä mitattuna suhteessa bruttotuloihimme.
Kirjoittaja edustaa jakopolitiikan perusjäsentä. Ei huolta huomisesta kun vain otamme lisää velkaa, jonka pelkät korkomenot ovat miljardiluokkaa vuodessa. Se on pois valtion menoista ja palveluista. Myös hyvinvointivaltio tarvitsee rahaa kaikkeen toimintaansa. Pyhällä hengellä ja toiveilla ei palveluja ylläpidetä.
Ikävä asia on puhua rahasta, kun olisi paljon mukavampaa olla vain tekemättä mitään ja jättää tuleville sukupolville rutosti velkaa.
En ole kaikista hallituksen esityksistä ja heikennyksistä samaa mieltä, mutta jotain pitää tehdä, jotta meillä olisi varaa kirjoittajan mainitsemaan hyvinvointivaltioon myös tulevaisuudessa. Saavutetuista eduista pidetään kiinni kynsin hampain, mikä on tavallaan ymmärrettävää.
Valtiona olemme pisteessä, missä meidän tulee luopua itse kunkin joistakin eduista, jotka on hyvänä jakopolitiikan kulta-aikoina saavutettu. Vaikeaa se tulee olemaan, mutta uskon, ettei ketään katuojaan työnnetä.