Kuvataiteilija Jaakko Niemelä ei lapsena juuri tuntenut isäänsä. Jos on syntynyt merikapteenin pojaksi, saa tottua siihen, että isä on paljon poissa kotoa.
Se ei ollut mitenkään erikoista Rauman kaltaisessa rannikkokaupungissa. Monien muidenkin isät olivat merillä. Jokaisella oli ainakin jonkinlainen side mereen.
– En osannut pienenä kaivata isää. Murrosikäisenä taas omat vanhemmat eivät paljon kiinnostaneet, hän sanoo.
Kun isä, merikapteeni Erkki Niemelä, tuli työuransa loputtua kotiin, hän sairastui dementiaan ja menetti puhekykynsä.