Yhä useampi työikäinen viettää suurimman osan työpäivästään istuen. Vaikka illalla suunnattaisiinkin juoksulenkille tai tunnin bodypump-treeniin, päivän liikkumattomuus on silti terveysriski, joka voi johtaa kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen.
Istuminen aloitetaan jo lapsena. Koulutunneilla ollaan liikkumatta, jotta ei häirittäisi opetusta tai toisten keskittymistä. Tämä on ymmärrettävää, mutta opimmeko jo kouluaikana, että liikehdintä on häpeällistä? Jos ensiaskel jakkaraansa jämähtäneen työikäisen polulla otetaankin jo koulumaailmassa?
Itselläni työuraa on takana yli 15 vuotta ja aloitin sen istumatyössä. Uran edetessä ja työpaikan vaihtuessa työnkuva vaihtui, mutta pääasiallinen työskentelyasento ei. Työympäristöjen kuormitus onkin vuosikymmenien kuluessa muuttunut fyysisestä enemmän kognitiiviseksi.
Miten ymmärtäisimme ja muistaisimme sen, että liikkuminen on normaali fyysinen tarve? Jos olemme tukahduttaneet kykymme kuunnella kehomme viestejä jo nuoruudessamme, sen löytäminen vie hetken. Ehkä vähän tuuppaamistakin tarvitaan – itsensä pakottamista pieneen lempeään liikkeeseen.
Paikallaan tehtävistä töistä tuskin pääsemme eroon, mutta nykypäivänä valtaosa yrityksistä haluaa panostaa työntekijöidensä hyvinvointiin ja kannustaa liikkumaan vapaa-ajan lisäksi myös työpäivänä. Vietämmehän töissä noin 1 600 tuntia vuodessa, joten sillä on merkitystä, miten siellä ollessamme liikumme, syömme tai palaudumme.
Työpaikallani on käynnissä Lapin Liikunnan toteuttama hyvinvointihaaste, jonka ideana on havahduttaa ajatukseen, että kokonaishyvinvointia rakennetaan myös töissä. Riina Jänkälän ja pian liikuntaneuvojaksi valmistuvan Oskari Aikion rakentaman haasteen jälkeen meillä on mahdollisuus jatkaa Lapin ammattikorkeakoulun liikunta-alan opiskelijoiden toteuttamaan hyvinvointivalmennukseen.
Kampanja on saanut minutkin rohkaistumaan – olen muun venytellyt pohkeitani työpisteelläni seisoessani. Kulttuurimuutoksen eteneminen on hidasta. Istun yhä liikaa ja pohdin sitä, miten istumatyötä voisi muka tehdä muulla tavalla. Sana ”istumatyö” sisältää jo normin istumisesta ja tekee liikkumisesta epänormaalia.
Liikkumattomuuden vähentäminen työpaikoilla on yhteinen ponnistuksemme. Uskalla lähteä pienelle kävelykierrokselle talon ympäri tai kyykätä muutaman kerran työpisteellä. Pienelläkin liikuntahetkellä on suuri vaikutus kokonaisterveyteesi.