Iso­haa­ras­sa ku­tu­siian pyynti tuo vaih­te­le­vaa tulosta – ilman ku­tu­siian pyy­tä­jiä ja kas­vat­ta­jia Pe­rä­me­ren poh­ju­kan sii­ka­kan­ta olisi huo­mat­ta­vas­ti hei­kom­pi.

Illan jo pimetessä Taneli Häkkinen vie Vallitunsaaren rantaan styroksisia kalalaatikoita. Hän näkee, että Isohaaran Kalakerhon verkkopyytäjät Juha Kaleva ja Pentti Hulkkonen lähestyvät rantaa.  Pimeässä illassa otsalamppujen valokiilat yltävät jo rantautumispaikalle.

– Olen optimisti kalan tulon suhteen, Taneli Häkkinen sanoo tehdessään senssejä valmiiksi siikojen lypsämistä ja perkaamista varten.

Tehty työ ei mennyt. Kalevan ja Hulkkosen kantamassa kala-astiassa uiskentelee parisenkymmentä siikaa. Myös kuha ja made ovat uineet verkkoon.

– Aivan kohtuullinen saalis, Juha Kaleva kiteyttää illan saalismäärän.

Pentti Hulkkosen käsittelyssä kypsä mäti irtoaa vadin pohjalle.
Pentti Hulkkosen käsittelyssä kypsä mäti irtoaa vadin pohjalle.
Kuva: Jouni Valikainen

Miehet lajittelevat uros-  ja naaraskalat eri astioihin. He tietävät heti onko kyseessä maiti- vai mätikala. Muutama vatsansuuntainen veto kertoo, onko mäti kypsää Luonnonvarakeskuksen hautomoon. Ämpäriin kertyy noin litran verran keltaista kultaa. Lypsyvalmiita naarassiikoja verkkoon oli uinut reilut kymmenkunta.

Taneli Häkkinen avaa yli kilon painoisen siian, joka ei ollut vielä valmis kutemaan. Harmi, sillä sadasta grammasta mätiä olisi voinut kehittyä noin 3 700 siian poikasta.

– Kypsymätön mäti menee kalojen ohella meidän pyytäjien pakastimiin, mahdollisesti kaloja riittää naapureillekin, Pentti Hulkkonen kertoo.

Isohaaran Kalakerhon pyyntipaikka voimalaitoksen alla on ollut tänä syksynä haasteellinen.

– Pohjoistuulella vesi karkaa Isohaaran alta ja voimalaitoksen läpi tulee vettä kovalla virtausvauhdilla. Tästä ja turbiinivirtojen pyörteistä johtuen verkot jäävät usein kiviin kiinni, Juha Kaleva kertoo.

Pyynnin loppuaikana tuli kaivattuja etelämyrskyjä, joka pisti siian hieman paremmin liikkeelle. Myös joen vesi nousi runsaiden sateiden ja lumen sulamisen vuoksi.

Yhden illan siikasaalis oli kohtuullinen.
Yhden illan siikasaalis oli kohtuullinen.
Kuva: Jouni Valikainen

Keminseudun Urheilukalastajat ja Hiilimön Erästäjät pyytävät siikaa Metsä-Fibren omistamilla vesialueilla Vallitunsaaren ja moottoritien alapuolella. Urheilukalastajien Risto Kivilahti ja Petri Tomminen odottavat, että vaellussiika alkaisi uida heidänkin verkkoihinsa. Odotukset eivät täyttyneet.

– Yksi urossiika ja kalusterikko. Olen ollut pyytämässä siikaa noin viisitoista vuotta ja tämä syksy on niistä heikoin, seuran puheenjohtaja Petri Tomminen kertoo.

Siian verkkopyynti loppui lokakuussa.

– Kun siikaparvet alkavat liikkua, niin niitä voi tulla verkkoihin viikossa useita satoja kiloja. Ei meitä olisi haitannut, vaikka pyynti olisi jatkunut vielä pidempäänkin, Risto Kivilahti kertoi.

Urheilukalastajilla ja Hiilimön Erästäjillä on seitsemän venekuntaa, jotka osallistuvat aktiivisesti pyyntiin. Harrastuksesta tulee seuralle myös taloudellista hyötyä, kun Luonnonvarakeskus ostaa kalastajien pyytämän mädin.

– Parhaina vuosina olemme saaneet mädistä yli tuhat euroa. Se on meille jäsenmaksujen ohella tärkeimpiä tulonlähteitä, Petri Tomminen kertoo.

Kypsymätön mäti päätyy pyytäjien pakastimeen.
Kypsymätön mäti päätyy pyytäjien pakastimeen.
Kuva: Jouni Valikainen

Kokeneet kalamiehet ja Luonnonvarakeskuksen työntekijät ovat mietiskelleet, miksi Kemijoella siikavuosi on tänä vuonna ollut normaalia heikompi. Luke sai Keminmaan toimipisteeseen lypsettyä mätiä ainoastaan 240 litraa, kun se oli valmis vastaanottamaan 600 litraa. Lisämätiä Kemijoen merialueen istutuksiin tulee Taivalkosken kasvattamolta.

Miehet puhuvat lämpimästä vedestä, etelämyrskyjen vähyydestä ja Perämeren hylkeistä.

– Syksy on ollut sääoloillaan poikkeuksellinen. Harvoin loka-marraskuun vaihteessa on enää näin lämmintä. Usein siianpyytäjät ovat joutuneet lokakuun lopussa kokemaan verkkojaan jäiden keskellä, Luonnonvarakeskuksen vesiviljelyn asiantuntija Esa Juntunen sanoo.

Isohaaran Kalakerhon ja Keminseudun Urheilukalastajien lisäksi Luonnonvarakeskukselle mätiä tuovat Kemin kirkonkylän osakaskunnan, Hiilimön Erästäjien ja Tasalan perikunnan kalastajat. Siian pyytäjät puhdistavat ja hedelmöittävät mädin ennen kuin se viedään hauduttamoon. Maitia levitettään useammasta siiasta. Se takaa, että mätimunat lähtevät kehittymään.

Siiat istutetaan Kemijoen merialueelle kesän vanhoina poikasina Istutusmäärän velvoite on 3,1 miljoonaa poikasta. Luonnonvarakeskuksen hautomosta siianpoikaset jatkavat kasvuaan Voimalohi Oy:n luonnonkasvatusaltaissa. Voimalohi hoitaa Kemijoki Oy:n ja Pohjolan Voima Oy:n kalan istutusvelvoitteet Kemi- II- ja Lieksanjoen vesistöissä.

– Ilman istutuksia Kemijokisuun vaellussiikakanta olisi vähäinen, Esa Juntunen sanoo.

Kemijoen siianpyytäjät ovat tärkeässä osassa Perämeren vaellussiikakannan säilyttämisessä. Kokeneimmat kalastajat muistelevat, että siioista on lypsetty mäti talteen jo 1960-luvulta lähtien.

Isohaaran Kalakerhon Juha Kaleva perkaa siiat välittömästi pyynnin jälkeen.
Isohaaran Kalakerhon Juha Kaleva perkaa siiat välittömästi pyynnin jälkeen.
Kuva: Jouni Valikainen
Istutukset

Vaellussiika

Kemijoen vaellussiian velvoiteistutuksista vastaa Voimalohi Oy.

Litrasta mätiä kehittyy noin 37000 poikasta.

Hävikki on noin 30 prosenttia.

Noin kymmensenttiset siiat istutetaan Kemijoen edustalle.

Luonnonvarakeskus hankkii mädin kalastajilta ja kasvattamoista ja toimittaa sen Voimalohelle.

Suurimmat yksittäiset istutukset tehdään Kemi- ja Iijoen velvoitehoitoon liittyen, yhteensä 4,4 miljoonaa yksikesäistä poikasta.

Siikaa esiintyy koko Suomen merialueella.

Vaellussiian lisääntymismahdollisuudet ovat heikentyneet jokien patoamisen myötä.

Suomen joista vaellussiian luonnontuotanto on suurin Tornionjoessa.

Myös useat pienet mereen laskevat joet ja purot voivat olla merkittäviä siian lisääntymisalueita.

Perämerellä ammattikalastajien siikasaaliista vaellussiian osuus on 60–70 prosenttia.

Siikasaaliista valtaosa pyydetään verkoilla.