Iso­haa­ran ka­la­teis­sä on elämää – ras­va­eväl­li­siä kaloja on näkynyt entistä enemmän

Lohijokitiimin Jukka Viitala (vas.) ja Harri Vinni ovat tyytyväisiä, kun kalat löytävät kovemman virtauksen ansiosta entistä paremmin Isohaaran kalatien.
Lohijokitiimin Jukka Viitala (vas.) ja Harri Vinni ovat tyytyväisiä, kun kalat löytävät kovemman virtauksen ansiosta entistä paremmin Isohaaran kalatien.
Kuva: Jouni Valikainen

Lohijokitiimin Jukka Viitala ja Harry Vinni seurasivat viime viikolla, miten Kemijoen Vallitunsaaren puolelle asennettu ohjainaita vaikuttaa kalojen nousuun. Tuloksia aidan toimivuudesta tulee myöhemmin. Jo nyt on dokumentoitu, että kokeilu virtaaman nostamisesta Vallitunsaaren kalatiessä 1,5 kuutiosta kolmeen kuutioon sekunnissa on houkutellut entistä paremmin eväkkäitä kalatiehen.

– Vesimäärän tuplaaminen on tuonut parhaana vuorokautena kolmesataa yli kaksikymmentä senttimetristä kalaa kalatiehen. Isoimmat kalat ovat olleet yli metrin pituisia. Kala löytää entistä paremmin kalatien ja virta houkuttelee sen nousemaan Isohaaran padon yli, Jukka Viitala tietää kertoa.

Tosin osa kaloista nousee ylös ja tulee myös alas kalatietä pitkin eli yhdestä kalasta voi tulla useampi merkintä pöytäkirjoihin.

Muutakin mukavaa kerrottavaa Viitala ja Vinni ovat saaneet todeta tänä kesänä kalateiden ja valvontapöytien äärellä. Vuosien saatossa tehdyt ylisiirtoistutukset tuovat tulosta entistä paremmin.

– Kalatiessä on uinut paljon rasvaevällisiä kaloja. Osa tutkijoista ja voimayhtiöiden edustajista on sitä mieltä, että kala ei pääse laskeutumaan turbiinien läpi ja haukien joukossa Ounasjoelta merelle sakka. Nämä rasvaevälliset kalat näyttävät, että kyllä ne pystyvät. Siirtoistutuksien avulla kalat ovat kuoriutuneet ja kasvaneet joessa, käyneet syönnösvaelluksella Itämerellä ja pyrkivät nyt takaisin kotijokeensa. Rasvaevällisiä kaloja on sellainen määrä, että ne eivät ole Tornionjoen eksykkäitä, Viitala iloitsee.

Istutetuilta kaloilta leikataan rasvaevä pois. Loppusyksyllä istutuskalat ovat valtaavat pääosan kalateissä.

– Kemijoessa kuoriutuneilla lohenpoikasilla vaellusvietti on istutettuja lohia voimakkaampi. Jo nämä havainnot vahvistavat, että vaelluskala on mahdollista palauttaa rakennettuun Kemijokeen, jos siihen vain on tarpeeksi halua, Viitala uskoo.

Lohen lisäksi kalateissä on näkynyt rasvaevällisiä taimenia.

– Se kertoo mielestäni siitä, että Kemijoessa ja sen sivujoissa on luontaista tuotantoa. Ylisiirroissa olemme käyttäneet ainoastaan lohia.

Tänä kesänä Lohijokitiimi on siirtänyt noin 150 emokalaa Ounasjoelle ja Kemijoen latvoille. Joen lämmin vesi on rajoittanut ylisiirtoja ja niitä tehdään vielä myöhemmässä vaiheessa.

Jukka Viitala uskoo vahvasti, että kalateihin voisi nousta entistä enemmän jalokalaa. Se vaatisi muutamaan asiaan muutoksia.

– Noin kolmekymmentä kotitarvekalastajaa verkottaa Isohaaran alapuolella nousemassa olevia kaloja. Heidän verkkoihinsa tarttuu sekä rasvaevällisiä että rasvaevättömiä kaloja. Siian verkotus alkaa lokakuussa ja samalla tavalla silloinkin taimenet ja lohet tarttuvat verkkoihin. Tähän asiaan pitäisi saada muutos, Viitala toivoo.

Osa vaelluskaloissa käy vain kääntymässä Isohaaran alapuolella ja lähtee takaisin merialueella, kun voimalaitoksen katkokäytön vuoksi turbiinivirta heikkenee.

– Olosuhteiden muuttaminen otollisimmiksi antaa kaloille entistä paremmat nousumahdollisuudet Kemijokeen, Jukka Viitala uskoo.