Jahka hallitus saadaan kevään kuluessa kasaan, uusi maa- ja metsätalousministeri saa pöydälleen tammukan.
Älkää naurako! Kala on kiistatta piskuinen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäinen. Pyytäjätkin ovat vanhentuneet ja paikoin loppuneet sen jälkeen, kun kalastuslain uudistus tuli hävittäneeksi tämän lähes tarunhohteisen pilkkukyljen.
Silti tammukka elää yhä. Ei vain kalatarinoissa ja erähistoriassa vaan puroissa pitkin Lappia – monin paikoin elinvoimaisina kantoina.
Ja perinteiseen tapaan sitä pyydetään ensi kesänäkin, vaikka lainsäätäjä on tehnyt siitä melkein mahdotonta.
Tammukka, tammakko, tonko...
Ainakin niillä nimillä suomalaiset ovat kutsuneet purossa elävää taimenta. Sen suuremmista lähisukulaisista järvitaimen vaeltaa nimensä mukaisesti kasvamaan järveen, meritaimen mereen.
Kalastuslaki tunsi pitkään tämän taimenen kolmijaon, kunnes se uusittiin vuonna 2016. Nyt mainitaan enää lajin nimi, ei sen eri muotoja. Taimen kuin taimen.
Viimeisille tammukanpyytäjille lainsäätäjä jätti ohuen oljenkorren. Enintään 45-senttisen taimenen saa yhä ottaa saaliiksi sellaisesta lammesta tai purosta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä. Niitä vesiä on hyvin vähän.
Uusi laki asetuksineen ja alamittoineen säädettiin uhanalaisten vaelluskalojen turvaksi. Tammukka on paikalliskala eikä ainakaan Lapissa erityisen uhanalainen.
Eturivin kalatutkijat kartoittivat kolmena kesänä (2020–2022) taimenpuroja eri puolilla Kemijoen vesistöaluetta.
Genetiikasta varmistui, että jopa saman puron ylä- ja alaosilla esiintyy alkuperäisiä ja paikallisia, toisistaan erillisiä kantoja. Puron- tai joenpätkällä oli niille kaikki. Siinä ne syntyivät, kasvoivat, kutivat ja kuolivat.
Tutkijoiden mielestä paikalliset kannat kestäisivät myös kalastusta, jos se vain olisi sallittua.
Asetusta sorvatessaan maa- ja metsätalousministeriö merkitsi muistioonsa, että paikallisen taimenen esiintymisalueet ja kalastusmahdollisuudet määriteltäisiin alueellisesti. Se valtuutti tehtävään kalatalousalueet. Ne kirjaisivat tammukan käyttö- ja hoitosuunnitelmiinsa, jotka kalatalousviranomainen hyväksyy.
Ensimmäiset suunnitelmat on tehty ja hylätty. Vaellusyhteys – vaikka vain teoreettinen – on ollut lakia tulkitsevan viranomaisen silmissä ratkaisevampaa kuin tutkittu tieto paikallisista taimenkannoista.
Siksi yhdeksän lappilaista kalatalousaluetta Tenolta Alakemijoelle kirjelmöi talvella maa- ja metsätalousministeriölle.
Niiden tahto kuuluu sanatarkasti näin: "Lapin vesistöissä yleisesti esiintyvää paikallista, ei-vaeltavaa taimenta eli tammukkaa tulee voida kalastaa ilman, että kalastussäädökset sitä tarpeettomasti estävät." Kalatalousalueiden mielestä ongelma olisi ratkaistavissa käyttö- ja hoitosuunnitelmissa parhaan tiedon pohjalta.
Sitä ministeriökin esitti muistiossaan. Tuleva ministeri voi siirtyä sanoista tekoihin ja laittaa virkamiehensä töihin.
Kirjoittaja on toimittaja.