Koronaseuranta: Kemin Hepolan kou­lus­sa jouk­ko­al­tis­tu­mi­nen tiis­tai­na, Ro­va­nie­mel­lä on ollut mah­dol­li­nen yö­ker­ho­al­tis­tu­mi­nen Pahassa Kur­jes­sa

Analyysi: Kit­ti­lä-teat­te­rin jat­koil­la – kä­rä­jä­oi­keu­des­sa poh­di­taan taas Kit­ti­län viime vuosien kään­tei­tä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Isää suun­nat­to­mas­ti kai­va­ten

Talvisota syttyi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi ilman sodanjulistusta Suomeen. Sotaa kesti 105 päivää ja se päättyi Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään 14.12.1939. Nyt kun sodasta on kulunut 81 vuotta, muistelen, isäni kohtaloa sodan melskeessä.

Vanhempani asuivat nykyisellä luovutetulla alueella vanhassa Sallassa Sovakylässä kauniin Kuopsujärven rannalla, jota myös Kurvisen järveksi kutsuttiin. Nuoressa perheessä oli neljä lasta, joista olin toiseksi nuorin. Isäni Väinö Kurvinen oli sodan alkaessa 26-vuotias. Hän astui reservin sotamiehenä 10.10.1939 Kuusamossa ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Joukko-osasto oli ErP.16, jonka 3. komppania ja 4. joukkue oli isäni sijoituspaikka.