Euroopan komissio esitti heinäkuussa, että EU vähentäisi päästöjään vähintään 90 prosenttia 2040 mennessä. Kyse on välietapista matkalla hiilineutraaliuteen 2050. Sopu tavoitteesta tarvitaan jo syksyllä ennen YK:n ilmastokokousta Brasiliassa, jossa mailta odotetaan päivitettyjä ilmastositoumuksia.
Ilman omaa linjaa EU:n mahdollisuudet painostaa Kiinaa, Intiaa ja muiden suuria talouksia vahvempiin sitoumuksiin ovat heikot. Päättäväiset kansainväliset toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat EU:n oma etu, sillä Eurooppa on nopeimmin lämpenevä maanosa. Yhdysvaltojen loistaessa poissaolollaan Euroopan on haettava neuvottelupöydissä uusia kumppaneita.
Tavoitteeseen sisältyy mahdollisuus käyttää rajatusti kansainvälisiä yksiköitä. Tämä on järkevää, jos ratkaisu toteutetaan huolellisesti. Laadukkaat EU:n ulkopuolella tehdyt ilmastotoimet voivat tuoda kustannustehokkuutta etenkin, jos viimeiset vähennystonnit esimerkiksi liikenteessä käyvät kalliiksi. Samalla yhteistyö voi avata vientimahdollisuuksia suomalaisille ja eurooppalaisille puhtaille teknologioille.
Päähuomion on silti pysyttävä EU:n omassa irtautumisessa fossiilisista polttoaineista. Tämä on paitsi ilmasto- myös turvallisuuskysymys. Euroopan riippuvuus Venäjän energiatuonnista on jätettävä pysyvästi taakse. Yrityksille tavoite on signaali siitä, että puhtaalle energialle, teknologialle ja materiaaleille on kysyntää.
Päästökauppa on EU:n tärkein työkalu päästövähennyksissä ja puhtaiden investointien ohjaamisessa. Sitä ei saa vesittää tuomalla kansainvälisiä yksiköitä osaksi markkinaa, mikä laskisi päästöoikeuksien hintaa ja vetäisi maton alta esimerkiksi päästöttömän teräksen hankkeilta. Sen sijaan teknologisten nielujen liittäminen päästökauppaan on perusteltua ja loisi kysyntää hiilidioksidin talteenottoinvestoinneille.
Suomelle on tärkeää, että lakiesitykseen on kirjattu teknologianeutraaliuden periaate. Se tarkoittaa esimerkiksi ydinsähkön huomioimista tasavertaisesti uusiutuvan energian rinnalla. Myös nielujen kasvanut epävarmuus tunnistetaan esityksessä.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että EU on todennäköisesti suurempi 2040 kuin nyt. Ukraina, Moldova ja Länsi-Balkanin maat EU:n itärajalla ovat vahvimpia ehdokkaita uusiksi jäseniksi. Itsestään laajeneminen ei toteudu. Ehdokasmaiden on täytettävä oikeusvaltioperiaatteet ja oltava valmiita sisämarkkinoille.
EU:n kannattaisikin harkita rajattujen kansainvälisten yksiköiden käyttöä juuri jäsenehdokasmaiden ilmastotoimien tukemiseen. Kustannustehokkaat toimet mahdollisissa tulevissa jäsenmaissa tukisivat niiden jäsenyyspolkua ja sataisivat lopulta EU:n ilmastositoumusten laariin. Näin myös Ukrainan jälleenrakennus voisi tukea EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista.