Luulenpa, etten ole ainoa, joka ihmettelee tuloksia ilmastomuutoksesta. Ei koskaan ole pantu rahaa näin paljon muutoksen torjuntaan, yliopistot tutkivat, teollisuus kehittää uusia laitteita, media kirjoittaa ja poliitikot paasaavat.
Ja ilmasto vain lämpenee. Onkohan jotain pielessä?
Toisinaan tuntuu, että homma muistuttaa hölmöläisten peiton jatkamista – leikataan alapäästä ja ommellaan pala yläpäähän. Hyvä esimerkki on sähköauto. Sen tekemiseen on kaivettava maaperästä litiumia, samalla sotketaan maisema ja pohjavesi. Jatkojalostus vaatii energiaa, jota saadaan tuulivoimaloista, noista maiseman kaunistajista, joiden rakentamista minäkin edistin aikanaan.
Tekniikkaan tarvitaan harvinaisia maametalleja, niitä saa halvalla Afrikan kaivoksista, joissa lapset tekevät 12 tunnin vuoroja ilman lomia. Kukaan ei muistanut, että jostakin tarvitaan sähköä liikkumiseen, jakeluverkkoja ja latausasemia tehdään kiireellä. Kaikesta tästä saa nauttia valtiovallan armollisella suostumuksella verovapaasti.
Kun oravanpyörään halutaan lisää vauhtia, rasvataan se jatkuvalla kasvulla. Tämähän on poliittiselle päättäjille mieluisin hokema väristä huolimatta. Eikö kukaan uskalla tunnustaa, että juuri kasvu on ongelman perussyy.
Jatkuva kasvu vaatii luonnonvarojen ja energian lisäkäyttöä. Aivan sama tarvitsemmeko isompia asuntoja, lisää kesämökkejä, mukavampaa matkustustapaa, helppoa valmisruokaa, enemmän asfalttipihoja, pitempiä vapaa-aikoja laiskotteluun, halpatuontia Aasiasta, aina ilmasto kärsii.
Seuraavissa vaaleissa äänestän ehdokasta, joka kannattaa paluuta 60-luvulle. Voi olla, että ehdokasta ei löydy.
Suurin vaara ilmastolle on väkimäärän kasvu. Yhä suurempi ihmisjoukko haikailee länsimaisesta ökykulutuksesta, samalla energiankäyttö kasvaa ja ilmasto lämpenee. Tämä on ongelma, joka on ratkaistava.
Tietenkin voimme odottaa, että luonto hoitaa sen nälänhätänä, veden puutteena tai pandemiana. Suurena vaarana on, että ihmiskunta joutuu sotimaan. Se antaa hyvän syyn hoitaa asia vapaaehtoisesti.
Henkilökohtaisesti en usko ihmiskunnan kollektiiviseen järjenkäyttöön. Ainoa lohtu on, että minä kyllä selviydyn loppuun saakka.